lauantai 31. joulukuuta 2011

Joulukuussa luetut sekä katsaus vuoteen 2011!!

Sain hieman parannettua lukutahtiani joulukuussa, mutta ihan tavoitteeseeni/tasooni en yltänyt. Joulukuussa luin siis neljä kirjaa, joista kotimaisia oli 0/4 ja naisten kirjoittamia 3/4.


Ja sitten katsausta vuoteen 2011. 
Blogini on avattu 8.7.2011, joten kaikkia tänä vuonna lukemiani kirjoja en ole tänne blogannut. Listaan kuitenkin jokaisen tänä vuonna lukemani kirjan ja lisään tähtiarvioinnin sen perään:

Tammikuu (11 kirjaa):
Musteloitsu - Cornelia Funke (****)
Musta sydän - Chelsea Cain (****)
Tulikirja - Hanna Marjut Marttila (***)
Verenjanoa Dallasissa - Charlaine Harris (****)
Punainen Lumme - Marja Leena Lempinen (***)
Taivaan Tuuliin - Terhi Rannela (***)
Skeittari - Nick Hornby (***)
Jääkylmä - Tess Gerritsen (****)
Nälkäpeli - Suzanne Collins (*****)
Vihan liekit - Suzanne Collins (*****)
Uhrilampaat - Thomas Harris (****)

Helmikuu (5 kirjaa):
Ennen kuin kuolen - Jenny Downham (****)
Sieppari ruispellossa - J.D. Salinger (***)
Miehet jotka vihaavat naisia - Stieg Larsson (****)
Tyttö joka leikki tulella - Stieg Larsson (****)
Ihana meri - Kira Poutanen (****)

Maaliskuu (6 kirjaa):
Kuin viimeistä päivää - Lauren Oliver (****)
Matkijanärhi - Suzan Collins (*****)
Elämäni seinäruusuna - Stephen Chbosky (***)
Kolmastoista kertomus - Diane Setterfield (*****)
Matkijalintu - Sean Stewart (****)
Pieni suklaapuoti - Joanne Harris (****)

Huhtikuu (9kirjaa):
Punainen lohikäärme - Thomas Harris (***)
Väristys - Maggie Stiefvater (****)
Suden lupaus - Dorothy Hearst (****)
Luiden viesti - Kathy Reichs (****)
Merkitty - P.C. ja Kristin Cast (***)
Lucian - Isabel Abedi (****)
Karamellikengät - Joanne Harris (****)
Kylmäveristen klubi - Charlaine Harris (****)
Ystävä hyvä - Rebecca James (****)

Toukokuu (6kirjaa): 
Petetty - P.C. Cast (***)
Lumotut - Annina Holmberg (***)
Sarkaa ja samettia - Joanne Harris (****)
Baby Jane - Sofi Oksanen (***)
Varjottomat - Hasan Ali Toptas (**)
Suolaista hiekkaa - Joanne Harris (****)

Kesäkuu(6kirjaa):
Häivähdys - Maggie Stiefvater (****)
Appelsiinin tuoksu - Joanne Harris (****)
Kehä - Sean Stewart (****)
Sydänyön tuolla puolen - Sidney Sheldon (****)
Humiseva Harju - Emily Bronte (****)
Kesäviiviä - Joanne Harris (***)

Heinäkuu (4kirjaa):
Muukalainen - Diana Gabaldon (****)
Veren imussa - Charlaine Harris (**)
Pyhimyksen hauta - Kathy Reichs (***)
Kotiopettajattaren romaani - Charlotte Bronte (****)

Elokuu(5 kirjaa):
Enkeleitä hiuksissani - Lorna Byrne (**)
Ylpeys ja ennakkoluulo - Jane Austen (***)
Pahuus - Jan Guillou (****)
Meriharakat - Susan Fletcher (****)
Langennut enkeli - Becca Fitzpatrick (***)

Syyskuu (5kirjaa):
Vieras kartanossa - Sarah Waters (****)
Pieni lankakauppa - Kate Jacobs (****)
Tyttö joka muuttui lasiksi - Ali Shaw (***)
Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffenegger (****)
Radleyn perhe - Matt Haig (**)

Lokakuu (5 kirjaa) :
Lankakaupan tyttö - Kate Jacobs (***)
Sudenkorento - Diana Gabaldon (****)
Kymmenen pientä neekeripoikaa - Agatha Christie (****)
Hautanummi - Belinda Bauer (****)
Karkkipäivä - Markus Nummi (***)

Marraskuu( 3 kirjaa):
Puhdistus - Sofi Oksanen (***)
Silmänkääntäjä - Sarah Waters (****)
Sydämen mekanismi - Mathias Malzieu (***)

Joulukuu (4 kirjaa ):
Verta sakeampaa - Charlaine Harris (***)
Meren huoneissa - Richard Mason (***)
Lasikaupunki - Cassandra Clare (*****)
Noidan rippi - Susan Fletcher (*****)

Yhteensä vuonna 2011 luin 69 kirjaa! (Lukunopeus keskiarvona 5,75 kirjaa kuukaudessa).
Ensi vuonna tavoite on toki isompi. Sanotaanko vaikka, että ensi vuoden tavoite on 72 kirjaa, elikkäs kuusi kirjaa kuukaudessa :) 
Olen kirjoittanut vuodesta 2009 kirja-arvosteluita vihkoon, sieltä voisin tarkistaa aiempien vuosien lukusaldot, mutta vihko on kotonani ja itse olen vanhempieni luona vielä lomalla. Voisin lisätä ainakin vuoden 2010 tuloksen tänne, ihan vertailun vuoksi, kunhan menen huomenna kotiin :)
Lisäys 1.1.2012:
Vuonna 2010 luin vain 42 kirjaa!
Vuonna 2009 luin 59 kirjaa
Vuonna 2008 luin huimat 80 kirjaa!

Parempaan suuntaan ollaan siis menossa, ainakin toivottavasti :)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Noidan rippi - Susan Fletcher

Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Corrag
Sivumäärä 400



Lyhyesti:

Corrag ja hänen äitinsä ovat eläneet pelossa koko ikänsä. He ovat saaneet kuulla noitaa, akkaa ja muita nimityksiä. Corragin äiti teloitetaan ja Corrag pakenee harmaan tamman kanssa Skotlantiin. Matka on pitkä, eikä suinkaan helppo. Lopulta hän päätyy raakalaismaiseksi väitetyn klaanin maille ja löytää sieltä oman paikkansa; alun epäluuloista huolimatta pieni yrttiparantaja kokee ensimmäistä kertaa olevansa hyväksytty ja rakastettu.
Kyläläiset joutuvat kuitenkin juonittelun kohteeksi ja Corragin varoituksista huolimatta syntyy verilöyly, joka jää kaikkien mieliin. Corrag vangitaan ja tuomitaan poltettavaksi roviolle noituudesta. Kuolemaantuonittuna hän kohtaa kirkonmiehen, Charles Leslien, ja hän alkaa kertoa tälle tarinaansa.

"Se oli suurin onnenpaikkani. Suurin onnenhetkeni. Kun sain olla paikassa, jossa tuuli puhalsi ja aurinko laski ja sen valo välkehti vedessä - ja sain olla siellä hänen kanssaan. Seisoin niin liki, että tunsin hänen lämpönsä, ja hän minun. Glencoen nisä ja me. Minä en perusta kuninkaista ja kuningattarista, koska minusta yksikään ihminen ei ole toista parempi, maailman silmissä ainakaan - mutta Nisällä minusta tuntui, että maailmassa ei ollut ketään muuta kuin Alasdair ja minä. Vain me ja se ääretön kauneus. Ja syksy ja korkeus ja sydämet. Tiesin, ettei se hetki toistuisi. Se tuli, ja samassa se jo meni"

Mielipide:

Kirja jätti mielen todella haikeaksi, mutta toiveikkaaksi. Noidan rippi on aivan uskomattoman kauniisti kirjoitettu. Kaunis tarina, kauniisti kirjoitettu. Sisältökin oli mielestäni oikein mainio, jännittävä, mielenkiintoinen, erilaisempi kuin moni muu lukemani kirja. Tällaiset kirjat saavat minut aina muistamaan, miksi rakastan lukemista, miksi odotan innolla niitä hetkiä, kun saan uppoutua toiseen maailmaan, toiseen aikaan, toisiin tapahtumiin kirjojen kautta. Suosittelen Noiran rippiä ihan kaikille, tämä on ihan todella kaunis ja upea teos! Tähtiä viisi:
*****

perjantai 23. joulukuuta 2011

Lasikaupunki - Cassandra Clare

Varjojen kaupungit- trilogian päätösosa. Aiemmat teokset Luukaupunki (city of bones 2007) ja Tuhkakaupunki (city of ashes 2008).
Itse tutustuin sarjaan vuoden 2010 marraskuussa, kun luin Luukaupungin arvioinnin jostakin blogista. Sarja vaikutti lupaavalta ja lainasinkin kirjastosta sarjan ensimmäisen osan. Ja olin heti ihan myyty! Sarjan toisen kirjan, Tuhkakaupungin luin melkein heti ensimmäisen osan perään ja jäin kuumeisesti odottamaan viimeistä osaa, joka paljastaisi viimeisetkin salaisuudet. Ja nyt, pari viikkoa sitten, ihan sattumalta silmäni osuivat Lasikaupunkiin ja pakkohan se oli kahmaista mukaan!




Lasikaupungin englanninkielinen alkuperäisteos 2009 City of glass.
Sivumäärä 480.




Lyhyesti:


Kerron lyhyesti myös aiemmista osista, koska niitä en ole tänne kirjoittanut (koska en blogannut vielä silloin), enkä voi laittaa linkkiä aiempiin arviointeihin. Luukaupungissa sarjan päähenkilö Clary, 16-vuotias nuori, huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe. Kun Claryn äiti katoaa mystisesti, hän tutustuu varjometsästäjiin jotka hallitsevat yliluonnollisten olentojen maailmaa New Yorkin arkitodellisuuden laitamilla: maallikoilta näkymättömissä elävät, juhlivat ja taistelevat haltijat, vampyyrit ja ihmissudet. Ja yllätys yllätys, Clary saa oppaakseen häikäisevän komean ja ylimielisen pojan, Jacen, ja yhdessä he lähtevät etsimään Claryn äitiä. Samalla Clary saa tietää asioita, jotka muuttavat hänen elämänsä aivan toiseen suuntaan..

Tuhkakaupungissa Clary haluaisi tavallisen elämänsä takaisin, mutta se ei onnistu, sillä varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, hänen äitinsä on koomassa, parhaasta ystävästä on tullut yksi alamaailman asukkaista ja Jacesta ja Clarystä ei koskaan voi tulla mitään.. Kaiken lisäksi mielipuolinen Valentine on saanut käsiinsä jo kaksi Muutoksen välineistä , joilla hän voi hallita demoniarmeijaa. 


Ja nyt, tähän uusimpaan, eli Lasikaupunkiin.. Claryn äiti on edelleen koomassa ja hänen takiaan Clary lähtee Idrisiin, varjometsästäjien alkukotiin. Hän uhmaa henkensä kaupalla Lasikaupungin lakia, eikä Claryn itsepintaisuus miellytä lainkaan Jacea, joka haluaisi pitää tytön turvassa. Lasikaupungissa Clary saa tietää lisää taustastaan ja saa liittolaisekseen Sebastianin. 
Valentine suunnittelee nefilien eli varjometsästäjien tuhoamista, ja nefilit harkitsevatkin liittoutumista alamaailman asukeiden kanssa selviytyäkseen taistelusta yhteistä pahaa vastaan. Clary on löytämässä omat voimansa, mutta ehtiikö hän ottaa ne kunnolla käyttöönsä auttaaksen muita? Ja mikä onkaan muutoksen välineistä kolmas?


"En edes muistanut ,että täällä on kellari, Jace sanoi ja tuijotti Claryn ohi seinässä ammottavaa aukkoa. Hän kohotti noitavalon ja sen loiste heijastui takaisin alaspäin johtavasta tunnelista. Seinät olivat mustat ja liukkaat, ja niiden materiaali oli sileää tummaa kiveä, jota Clary ei tunnistanut. Portaat kiilsivät aivan kuin ne olisivat olleet kosteat. Aukosta leijaili omituinen haju; kostea ja tunkkainen ja siinä oli outo metallinen häivähdys, joka sai hänen hermopäänsä kihelmöimään.
Mitähän tuolla alhaalla mahtaa olla?"



 Mielipide:


Pakko sanoa, että olen pitänyt sarjasta hyvin, hyvin paljon! Ensimmäisessä osassa jotkut henkilöt aluksi ärsyttivät minua, mutta luettuani tarinaa eteenpäin, kukaan ei enää tympinyt, jokainen oli saanut oman persoonallisuuden ja hyväksyin heidät sellaisenaan. Sarjan kirjoista jokainen tempaisi heti mukaansa ja tarinaa oli vain pakko lukea eteenpäin, pakko saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Kirjoissa oli sopivasti jännitystä, seikkailua, tappeluita ja romantiikkaa, vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Jossain määrin olen itse kasvanut yli nuorten kirjoista, mutta osa jaksaa vedota edelleen. Ylipäätänsä nuorten kirjoista saa "mielenkiintoisen" kuvan rakkaudesta. Itse nuorempana halusin kovasti uskoa kirjojen "kuolemattomaan ja ikuiseen rakkauteen", mutta nykyään se meinaa lähinnä naurattaa :)
Pidin kuitenkin sarjasta kovin paljon ja Lasikaupungille annankin tähtiä kaikki viisi:
*****


(Ylipäätänsä koko sarja saa viisi tähteä!)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Muisto tyttärestäni

Eilen maanantaina tuli telkkarista neloselta elokuva Muisto tyttärestäni. Kyseinen elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, jonka olen lukenut vuoden 2009 kesällä.

Tohtori David Henry auttaa vaimoaan synnytyksessä. Norah vaimo saa kaksoset, joista poika on terve ja tytöllä on downin oireyhtymä. David yrittää säästää vaimoaan pettymykseltä ja surulta ja tekee hätäisen päätöksen; hän antaa tytön sairaanhoitajalle, jotta tämä veisi lapsen laitokseen. Vaimolleen hän väittää tytön kuolleen. Suuri salaisuus kuitenkin painaa Davidin mieltä ja alkaa pikkuhiljaa murentaa koko perhettä.



Muisto tyttärestäni oli hyvä niin kirjana kuin elokuvanakin. Todella koskettava ja tunteita herättävä. Mikäli joillakin on menossa Lue kirja, katso elokuva- haaste, niin tässä loistava pari siihen :) Suosittelen ihan kaikille!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Meren huoneissa - Richard Mason

Englanninkielinen alkuperäisteos 1999 The drowning people
Sivumäärä 425



Lyhyesti omin sanoin:

70-vuotias James Farrell kertoo omaa tarinaansa. Tarinaansa siitä, kuinka hän tuli murhanneeksi vaimonsa Sarahin, jonka kanssa hän oli naimisissa melkein 50 vuotta. Hän yrittää ymmärtää itseään ja tekojaan ja vastauksia etsiessään hänen on palattava menneisyyteensä. Palattava ajattelemaan aikaa, jolloin hän oli nuori ja hölmökin. Aikaan, jolloin hän oli lahjakas viulisti ja suunnattoman rakastunut vaimonsa serkkuun Ellaan.

"Vielä viidenkymmenen vuoden takaa voin tuntea noiden pehmeiden huulien kosketuksen, voin tuntea kihelmöinnin, joka kulki lävitseni niiden kumartuessa koskettamaan omiani. Ellan huulet; kauan katsellut, kauan kuvitellut, viimein saavutetut. Suudelmamme: värisyttävä, sähköinen, pitkä, hätäilemätön, hellä. Voin maistaa sen savukkeen maun."

Mielipide:

Kirjan kannessa mainitaan, että romaanissa on humisevaaharjumaista synkkää kohtalonomaisuutta, mutta minusta tätä ei voi mitenkään verrata Humisevaan harjuun.
Meren huoneissa oli selkeä ja helppolukuinen, tasaisen varma, mutta omalla tavallaan myös jännittävä ja kauhistuttavan laskelmoitu. Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia. Tykkäsin, muttei silti pääse suosikkien joukkoon :) Tähtiä annan kolme:
***

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Verta sakeampaa - Charlaine Harris

Englanninkielinen alkuperäisteos 2005 Dead as a doornail
Sivumäärä 341



Lyhyesti omin sanoin:

Telepaattitarjoilija Sookie Stackhouse kaipaisi rauhallista elämää. Se ei kuitenkaan ole ihan helppoa, kun lähipiiriin kuuluu vampyyrejä, muodonmuuttajia ja ihmissusia. Jasonia, Sookien veljeä, on purrut ihmispuuma ja ensimmäinen muodonmuutos lähestyy. Sen Sookie kestää, mutta kun joku alkaa ampumaan kaksiluontoisia, Sookie alkaa tosissaan pelätä veljensä puolesta.
Kaikenlisäksi Alcide, ihmissusi, vetää Sookien mukaan ihmissusien laumanjohtajan valintatilaisuuteen, mikä ei ole ihan vaaratonta sekään.
Pakkaa sekoittavat vielä Taran ongelmat, sekä Ericin pakkomielle saada tietää, mitä tapahtui, kun hänen muistinsa oli loitsittu pois..

"Claudine seisoi vieressäni vasemmalla. Bill tuli oikealle puolelleni ja tarttui minua kädestä. Katselimme yhdessä, kuinka palokuntalaiset suuntasivat vesisuihkun sisään hajottamastaan ikkunasta. Talon takaa kantautuva särkyvän lasin helinä kertoi siitä, että he olivat rikkoneet myös keittiön pesualtaiden yläpuolella olevan ikkunan. Palokuntalaisten keskittyessä tulipalon sammuttamiseen, poliisit keskittyivät ruumiin tutkimiseen. 
"Minä tapoin hänet" vampyyri tunnusti tyynen rauhallisesti"

Mielipide:

Ihan kiva jatko-osa muille kirjoille. Ei hyvä, muttei huonokaan. Tasaisen varmaa kerrontaa ja jänniä tapahtumia. Vaikea yrittää kertoa mielipidettään kirjasta, joka ei oikeastaan saa aikaan vahvoja mielipiteitä :) Ihan luettava opus, mutta.. :D Tähtiä annan kolme:
***

torstai 1. joulukuuta 2011

Marraskuussa luetut:

Ai jai, ihan hävettää miten vähän marraskuussa tuli luettua.. Luulisi että tällaisina pimeinä syys/talvi-iltoina olisi hyvä käpertyä lämpimän peiton alle lukemaan.. No, hyvähän se olisi, vaan kun tuntuu ettei aikaa ole! Jos nyt ketään minun henkilökohtainen elämäni kiinnostaa, niin sanotaanko näin, että aikaani on syönyt uusi poikaystävä sekä uusi työ. Plus että iltaisinkin olen ollut niin väsynyt, että kymmenen sivun jälkeen silmät jo lupsahtelevat kiinni.
Mutta tässä nyt kuitenkin ne kirjat, jotka sain luettua. Kirjoja oli siis kolme, joista kotimaisia oli 1/3 ja naiskirjailijoita 2/3.

Puhdistus - Sofi Oksanen
Silmänkääntäjä - Sarah Waters
Sydämen mekanismi

Näinpä näin. Joulukuussa yritän ryhdistäytyä! Minulla alkaa loma 20. päivä, joten ainakin loppukuusta minulla (toivottavasti) on enemmän aikaa lukea. Vaikka poikaystävä ja työt ovatkin hyviä ja kivoja juttuja elämässäni, en silti haluaisi luopua kirjoista, saati edes vähentää lukuaikaani. Lukeminen on ollut aina osa elämääni ja haluan edelleen pitää sen!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Sydämen mekanismi - Mathias Malzieu

Ranskankielinen alkuperäisteos 2007 La Mécanique du caeur.
Sivumäärä 221



Lyhyesti omin sanoin:

Pikku Jack syntyy maailman kylmimpänä yönä tohtori Madeleinen avustamana. Jackin sydän ei kuitenkaan ole kunnossa; se on jäätynyt. Madeleine asentaa sydämen avuksi käkikellon. Äiti hylkää lapsensa ja Jack jää asumaan Madeleinen orpokotiin. Kukaan ei halua adoptoida tikittävää ja kukkuvaa poikaa. 
Madeleine varoittelee Jackia liian voimakkaista tunteista, sillä hänen sydämensä on liian heikko niitä kestämään. Ovatko Madeleinen varoituksen turhia, kun Jack tapaa pikku laulajattaren?

"Ensinnäkin, älä kajoa viisareihisi. Toiseksi, hillitse vihasi. Kolmanneksi, älä anna itsesi ikinä, kuuna päivänä rakastua. Sillä silloin sydämesi kellon suuri tuntiviisari puhkoo ikuisesti ihoasi, luusi luhistuvat ja sydämesi mekanismi risahtaa rikki uudelleen."

Mielipide:

Odotukseni olivat jälleen suht suuret. Omalla tavallaan kirja täytti odotukseni, mutta toisaalta jotain jäi myös puuttumaan. Tarina eteni nopeasti ja oli helposti luettava. Jossain määrin itse olisin voinut tämän luokitella nuorten/nuorten aikuisten kirjaksi. Aihe oli hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että tarinasta olisi saanut tehtyä myös "syvemmän ja tunteellisemman". Tarina oli ehkä liian hätäinen. 
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä, romanttinen ja surullinenkin tarina. Tähtiä annan kolme:
***

lauantai 26. marraskuuta 2011

Silmänkääntäjä - Sarah Waters

Heti aluksi pahoittelut siitä, etten ole ehtinyt lukea kirjoja, ja kirjoittaa niistä tänne. Viime aikoina on ollut niin paljon hulinaa, että tuli kiire lukea tämäkin kirja loppuun ennen palautuspäivää! Yritän nyt edes vähän ryhdistäytyä joulukuuksi :) Mutta tässä kuitenkin yksi kirja, jonka sain juuri ja juuri loppuun:

Englanninkielinen alkuperäisteos 2002 Fingersmith
Sivumäärä 673



Lyhyesti omin sanoin:

Nuori Susan Trinder asuu kasvattiperheensä kanssa Lant Streetillä. Perhe elää epärehellisin, varkauden keinoin, mutta kaikin puolin Sue on tyytyväinen elämäänsä. Kunnes eräänä iltana Gentlemanniksi kutsuttu mies saapuu paikalle ja ehdottaa Susanille tehtävää, josta hän tienaa hyvät rahat. Hänen pitäisi lähteä pois Lontoosta, maalle, hieman hitaas neiti Maud Lillyn palvelustytöksi ja auttaa Richard Riversiä (Gentlemanni) voittamaan tytön sydän puolelleen, jolloin Maud saa haltuunsa suuren perinnön.
Susan suostuu, muttei arvaakaan, että juoni ei olekaan niin yksinkertainen, kuin hän kuvitteli..

Mielipide:

Elokuvana teos oli hyvä ja sitä se oli myös kirjana. Kirja ja elokuva mukailivat hyvin toisiaan. Tosin, koska olen nähnyt jo elokuvan, kirja oli välillä hieman tylsä, koska tiesin, mitä siinä tulee tapahtumaan. Mutta kuitenkaan se ei huonontanut kirjaa millään lailla. Lukukokemus oli oikein loistava, vaikka minulle tulikin kiire saada kirja luettua loppuun. Tähtiä annan neljä
****

torstai 10. marraskuuta 2011

Puhdistus - Sofi Oksanen

Julkaisuvuosi 2008
Sivumäärä 380




Lyhyesti omin sanoin:

Vanha Alide Truu löytää pihaltaan tajuttoman, parikymppisen Zaran. Kun Zara palaa tajuihinsa, tämä kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään ja pyytää Aliidelta apua. Aliidelle selviää, että he ovat sukua ja sen myötä vanhat muistot palaavat Aliiden mieleen; traaginen rakkaus sisarensa mieheen, avioliitto toisen miehen kanssa, valinnat, jotka vaikuttivat koko Aliiden lähipiiriin..
Zarakin on joutunut tekemään epätoivoisia ratkaisuja, ja vaikka aika on toinen, vaino on vain muuttanut muotoaan.

"Aliide. Aliide Truu. Zaran kädet irtosivat penkin laidasta. Aliide Truu oli elossa ja seisoi hänen edessään. Aliide Truu asui tässä talossa. Tilanne tuntui yhtä vieraalta, kuin kieli hänen suussaan. Zara muisti hämärästi, miten oli onnistunut löytämään oikean tien ja oikean tien hopeapajut, mutta ei sitä, oliko ylipäänsä käsittänyt onnistuneensa oikean talon löytämisessä, oliko seissyt yöllä ulko-oven edessä tietämättä mitä tehdä, oliko ajatellut odottaa aamua, jotta talossa ei pelästyttäisi yöllistä vierasta, oliko edes miettinyt oveen koputtamista, oliko miettinyt mitään."


Mielipide:

Ihan mielenkiintoinen kirja, Aliiden menneisyys oli todella.. värikäs, jos näin voi sanoa. Mielenkiintoinen henkilö. Kuitenkin minä en ehkä ihan tajunnut kirjan hienoutta. Minä pidän enemmän kirjoista, jotka herättävät tunteita ja saavat mahdollisesti haukkomaan henkeään, mutta ei tämä. Tämä ei saanut mitään sellaista aikaan. Mutta minä en osaakaan arvioida kirjaa muuten kuin omien kokemuksieni perusteella. Voin kuitenkin suositella, että kaikkien kannattaa lukea tämä, jos haluaa lukea jotakin suomalaisen kirjoittamaa :)
Tähtiä annan kolme
***

maanantai 31. lokakuuta 2011

Lokakuussa luetut:

Niin se aika vaan kuluu. Taas yksi lukukuukausi loppui ja on aika listata kuukauden kirjat:
Lokakuussa luin yhteensä viisi kirjaa, joista naisten kirjoittamia oli 4/5 ja kotimaisia 1/5.

Lankakaupan tyttö/ Kate Jacobs
Sudenkorento/ Diana Gabaldon
Kymmenen pientä neekeripoikaa/ Agatha Christie
Hautanummi/ Belinda Bauer
Karkkipäivä/ Markus Nummi

Samalla linjalla mennään kuin aiemminkin, ja samaa tahtia.
Aiemmin puhuin teemakuukausista. Tarkoituksenani oli, että lukisin marraskuussa vain kotimaisia teoksia, mutta kun nyt kävin viime lauantaina kirjastossa, mukaani tarttui myös ulkolaisia kirjoja. Joten teemakuukausi ei valitettavasti nyt onnistu, sillä haluan ihan välttämättä lukea lainaamani teokset :)
Mukana on kuitenkin myös yksi kotimainen kirja, jonka olen jo pidemmän aikaa halunnut lukea. Joten katsotaanpas taas kuukauden kuluttua, millainen on tilanne :)

Karkkipäivä - Markus Nummi

Julkaisuvuosi 2010
Sivumäärä 383



Lyhyesti omin sanoin:

Kirjailija Ari Anttilan pitäisi viimeistellä käsikirjoitustaan, mutta kun hän kaupassa maksaa pikkupojan karkkipussin, tämä liimautuu hänen kannoilleen. Voisiko Ari auttaa, olisi yksi prinsessa pelastettavana?
Muualla tilansuunnittelija Paula Vaara aikoo hoitaa mahdottoman tehtävän ja huolehtia yhtäaikaa tyttärestään, joka kyllä saisi oppia työstämään itsekseen pieleen menneitä asioita.
Sosiaalityöntekijä Katri Korhosen mieltä kaihertaa pari keskeneräistä tapausta. Kuinka jatkaa siitä ja kuinka olla sekoittamatta tunteita työhön? Kuinka tässä työssä oikein jaksaa?
Näiden ihmisten tarinat kietoutuvat yhteen kummallisella tavalla.

"Edessä seisoi pieni poika, kahdeksan tai yhdeksän vuotias, Annin ikäinen. Poika kaiveli kukkarosta rahojaan ja levitteli niitä kassaneidin silmien eteen. Ari kuvitteli pojan lapsellisella sinnikkyydellä yrittävän muodostaa tasarahaa. Ari astui pari askelta eteenpäin aivan pojan taakse, huokaisi äänekkäästi, vilkaisi kelloa, rykäisi ja vilkaisi taakseen, mutta kohtalontovereita ei ollut. Hän kurkotti mielenosoituksellisesti katsomaan pojan yli. Silloin hän huomasi, että poika kaiveli taskujaan, kaikkia taskujaan. Vasta silloin Ari tajusi. Rahat eivät riittäneet."

Mielipide:
Aluksi teksti tuntui todella tökkivältä. Minusta kirjan aloittaminen on aina vaikeinta, ja tökkivä teksti vielä vaikeuttaa asiaa. Mutta loppua kohden teksti sujuvoitui ja juoneen pääsi kiinni.
Kirja oli loppujen lopuksi koskettava, omalla tavallaan järkyttäväkin, surullinen. Kirjan takakansi ei juuri kerro, mistä kirjassa on kyse, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Kirja oli kokonaisuudessaan oikein hyvä, tällaisia saisi olla enemmänkin.
Tähtiä annan kolme
***

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Hautanummi - Belinda Bauer

Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Blacklands
Sivumäärä 355







Lyhyesti omin sanoin:

12-vuotiaan Stevenin eno on kuollut nuorena ja Steven aikoo todistaa mummilleen ja äidilleen, että Billy- eno on ollut paikallisen sarjamurhaajan uhri kaivamalla nummea ja etsimällä ruumista. Mummi odottaa nimittäin edelleen ikkunan ääressä poikansa paluuta. Saadakseen ruumin tarkan olinpaikan tietoonsa, Steven päättää kirjoittaa kirjeen murhaaja Arnold Averylle. Viekas psykopaatti ei kuitenkaan aio antaa tietoja ilmaiseksi, eikä nuori Steven tajuakaan, kuinka pahaan pulaan hän joutuukaan...

"Sade oli kastellut kukkulalla kasvavat kanervat likomäriksi ja niistä tippui aavemaisesti vettä märkään turpeeseen Stevenun kaivaessa. Hän kaivoi kaksi kuoppaa, söi juustovoileivän ja kaivoi vielä yhden kuopan. Sen jälkeen kun hän oli löytänyt lampaanleuan, kaivaminen ei ollut huvittanut häntä yhtä paljon kuin ennen."


Mielipide:

Aivan tosi hyvä kirjailijan ensimmäiseksi teokseksi, ja myös erilainen verrattuna moniin dekkareihin, joita olen aiemmin lukenut. Minun kävi todella sääliksi Steveniä, joka etsimällä ja kaivamalla enonsa ruumista yritti saattaa perheensä jälleen ehjäksi ja hakea hyväksyntää.
Tarina oli jännittävä ja hyvin kirjoitettu. Kirjailija oli osannut hienosti asettua niin Stevenin, kuin murhaajankin mieleen. Tähtiä annan neljä:
****

lauantai 22. lokakuuta 2011

Kymmenen pientä neekeripoikaa - Agatha Christie

Englanninkielinen alkuperäisteos 1968 Ten little niggers
Sivumäärä 225













Lyhyesti omin sanoin:

Neekerisaari Devonilla on yksi ainoa talo, hieno huvila, jonne on kutsuttu 10 hengen sekalainen seurue. Seurueeseen kuuluu kolme naista ja seitsemän miestä, joilla ei ole mitään yhteistä. Mitään muuta kuin se, että gramofoni syytää ilmoille syytöksiä, joissa jokainen vieras olisi jollain tapaa osallisena kuolemantapauksiin. Henkilö, joka vieraat on kutsunut, ei kuitenkaan ilmaannu paikalle ja vieraat huomaavat olevansa aivan eristyksissä muusta maailmasta.
Kaiken lisäksi huoneista löytyy kummallinen lastenloru kymmenestä pienestä neekeripojasta, joista yksikään ei pelastunut. Ja ruokailuhuoneessa on kymmenen pientä posliinineekeriä, jotka katoavat/rikkoutuvat sitä mukaa, kun joku vieraista kuolee; lastenlorun mukaisesti.
Vieraat tajuavat, että murhaaja on joku heistä. Mutta kuka?

"Kolme ihmistä istui keittiössä ja söi aamiaista. Ulkona paistoi aurinko, oli mitä ihanin ilma ja myrskystä ei näkynyt enää jälkeäkään. Sään muutos oli aiheuttanut myös muutoksen saaren vankien mielialassa. Heistä tuntui siltä, kuin olisivat juuri heränneet painajaisunesta. Nytkin oli olemassa vaara, mutta vaara päivänvalossa. Se lamauttava pelon ilmapiiri, joka oli ympäröinyt heitä eilen myrskyn ulvoessa ympärillä, oli nyt hävinnyt."

Mielipide:

Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin, jotain kolme vuotta sitten, mutta halusin lukea sen uudelleen muistinvirkistykseksi. Ja koska katsoin kirjasta tehdyn elokuvaversionkin pari viikkoa sitten.
Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli oletettavasti parempi, koska silloin minulla ei ollut aavistustakaan murhaajasta. Nyt, kun murhaaja oli selvillä, ei lukukokemus ollut yhtä hyvä. Yritin lukiessani etsiä johtolankoja, jotka paljastaisivat murhaajan (kun murhaajan tietää, on helpompi myös kiinnittää huomiota hänet paljastaviin seikkoihin), mutta oikeastaan kirjasta on vaikea yrittää arvata, kuka on kaiken takana.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä ja todella ovela, eikä Agatha Christietä turhaan sanota dekkarien kuningattareksi.
Kirjalle annan neljä tähteä
****

maanantai 17. lokakuuta 2011

Sudenkorento - Diana Gabaldon

Englanninkielinen alkuteos 1992 Dragonfly in Amber
Sivumäärä 763



Lyhyesti omin sanoin:

Jatkoa Muukalaiselle.
Claire Randall on palannut omaan aikaansa (kuinka, se selviää kirjan lopussa) ja elää miehensä Frankin kanssa. Frank ei kuitenkaan elä kauaa, ja Claire palaa Skotlantiin mukanaan tyttärensä Brianna. Claire on päättänyt kertoa tyttärelleen, kuka tämän oikea isä on. Mikä ei tietenkään ole helppoa, sillä kukapa uskoisi että Claire on yhdessä Jamien kanssa paennut Ranskaan vuonna 1744 Skotlannin verilöylyjä?
Jamie ja Claire nimittäin yrittävät estää sekasortoa, joka valtaa maata. Kaiken lisäksi pakkaa sekoittavat raskaus, keskenmeno sekä Randallit.

"En usko" Brianna tokaisi. Hän suoristi selkäänsä ja silmäili minua tarkkaavaisesti.
"Sinä olet tainnut miettiä vähän liikaa miehiä, jotka taistelivat Cullodenissa. Sinulla on ollut viime aikoina paineita ja ehkä isän kuolema..."
"Frank ei ollut sinun isäsi!" sanoa töksäytin."


Mielipide:
Tässäpä mielenkiintoinen jatko-osa Muukalaiselle. Politiikka ja kuninkaalliset meinasivat mennä minulta aluksi sekaisin, mutta pidin kirjassa eniten henkilöistä ja heidän välisistään suhteista. 1700-luvun Skotlanti alkoi tuntua ja tutummalta ja oli mukava lukea myös Clairen paluusta nykyaikaan.
Odotan jatkoa innokkaasti. Olen vältellyt sarjaa kirjojen paksuuden vuoksi, sillä minulle jäi Muukalaisesta muistikuva, että kirja olisi ollut jotenkin hidaslukuinen.. Tämän kirjan kahlasin kuitenkin läpi suht nopeasti ja lukeminen oli meillyttävää. Haluaisin tarttua jatko-osaan piakkoin, mutta pidän itseäni nyt jännityksessä ja luvassa on muunlaista kirjallisuutta :)
Tähtiä annan kirjalle neljä
****

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Lankakaupan tyttö - Kate Jacobs

Englanninkielinen alkuteos 2008 Knit two
Sivumäärä 470



Lyhyesti omin sanoin:

Dakota on nyt 18-vuotias. Hän opiskelee yliopistossa ja työskentelee osa-aikaisesti edesmenneen äitinsä lankakaupassa. Siitä on jo viisi vuotta, mutta ikävä on edelleen suuri. Niin Dakotalla, kuin muillakin neulontakerholaisilla.
Dakota ei ole varma, haluaako hän jatkaa lankakaupan pitämistä, sillä ura leipurikondiittorina kiinnostaa häntä kovasti. Kaikki muuttuu, kun Dakota lähtee Lucien ja Catherinen kanssa Italiaan, jossa Lucie kuvaa musiikkivideota kuuluisalle rocktähdelle.

"Dakotasta pahinta yliopisto-opsikelussa oli se, että hänen oli palattava kesäksi kotiin. Hänen oli muutettava takaisin lukioaikaiseen huoneeseensa, jossa oli siniset seinät hänen valtameri innostuksensa jäljiltä, noudatettava isänsä lukioaikaisia sääntöjä, koska ei maksanut vaivaa taistella niitä vastaan eikä voitto ollutkaan kovin todennäköinen, ja kulutettava päivät kävelemällä kaksitoista korttelia lankakauppaan odottamaan, että sitkeät neulojat saapuisivat ja korjauttaisivat Dakotalla neuleensa."

Mielipide:

Jälleen leppoisa ja hyvä ajanviete kirja. Mukavaa iltalukemista. Mitään kovin dramaattista ei tässä tapahtunut, perus ihmissuhdekiemuroita vain. Mitään kovin syvällistä en tästä saa millään irti! Hahmot olivat tuttuja, mutta heistä paljastui myös uusia puolia. Ihan kiva. Tähtiä kolme;
***

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Syyskuussa luetut (ja myös elokuun kirjat):

Syyskuu oli ja meni ja nyt on aika tehdä tilannekatsaus menneeseen kuuhun. Yhteensä luin viisi kirjaa, joista naisten kirjoittamia oli 3/5. Kotimaisia oli 0/5.

Radleyn perhe/ Matt Haig
Hänen varjonsa tarina/ Audrey Niffenegger
Tyttö joka muuttui lasiksi/ Ali Shaw
Pieni lankakauppa/ Kate Jacobs
Vieras kartanossa/ Sarah Waters

Ja otanpa tähän samaan elokuussa luetut, koska siitä en ole muistanut tehdä omaa juttua.
Viisi kirjaa elokuussakin, joista naiskirjailijoita oli 4/5 ja kotimaisia 0/5. 

Langennut enkeli/ Becca Fitzpatrick
Meriharakat/ Susan Fletcher
Pahuus/ Jan Guillou
Ylpeys ja ennakkoluulo/ Jane Austen
Enkeleitä hiuksissani/ Lorna Byrne

Voimme tästä hieman päätellä, että pidän ulkomaisista naiskirjailijoista. Kotimaiset teokset eivät ole kuuluneet suosikkeihini, mutta ehkäpä voisin ottaa tavoitteeksi lukea tämän vuoden puolella kokonaisen kuukauden ajan pelkästään kotimaista kirjallisuutta. Teemakuukaudet voisivatkin olla ihan hyvä juttu, laittakaahan vaikka ehdotuksia tulemaan, millaisia teemoja voisin käyttää? Kotimaisen kirjallisuuden kuukausi, miesten kuukausi, jännärijoulukuu? Ideoita varmasti löytyy, kun alkaa vain miettimään!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Radleyn perhe - Matt Haig

Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 The Radleys
Sivumäärä 412






Lyhyesti omin sanoin:

Peter ja Helen, sekä heidän lapsensa Rowan ja Calara, vaikuttavat tavallistakin tavallisemmalta perheeltä. Vanhemmat ovat salanneet lapsiltaan sen, mitä he oikeasti ovat, ja kamalien tapahtumien kautta se selviää heille; he ovat pidättäytyjiä eli vampyyrejä, jotka yrittävät elää juomatta verta.
Tapahtumiin sekaantuu myös (tieten tahtoen tai tahtomattaan) Peterin veli Will, Claran ystävä ja Rowanin märkä uni Eve sekä muutama muu ulkopuolinen.
Saavatko Radleyt selvitettyä ongelmansa?

" Ulkona päivänvalossa Rowan ei voi olla järkyttymättä tajutessaan, miten hirvittävän kalpealta hänen siskonsa todella näyttää. "Mitä luulet, mistä se johtuu?" Rowan kysyy Claralta heidän ohittaessaan kärpästen kansoittamat roska-astiat. "Siis huono-olosi".
"En tiedä..." Claran ääni hiipuu pois kuin heidän läheisyytensä vaistoavien pelokkaiden lintujen laulu."


Mielipide:

Kirja lupaa "hyytävän hauskan tapahtumasarjan", mutta minusta kirja ei ollut hyytävä eikä hauska. Lyhyet kappaleet saivat tarinan töksähtelemään. Perheen itsehillintä oli loistava (mitä nyt pari lipsahdusta, mutta muuten pidättäytyminen ei vaikuttanut kovin vaikealta) ja muutenkin tarina oli aika kliseinen.
Kirja oli kuitenkin mukavan helppolukuinen ja oikein hyvää iltalukemista, jos toivoo kirjan aiheuttavan väsymystä. Ja se oli nopeasti loppu. Kirjalle annan kaksi tähteä:
**

perjantai 23. syyskuuta 2011

Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffenegger

Englanninkielinen alkuteos 2009 Her fearful symmetry
Sivumäärä 476




Lyhyesti omin sanoin:

Kaksoset Valentina ja Julia perivät tädiltään tämän asunnon Lontoosta. He päättävät muuttaa sinne ja ovatkin aluksi riemuissaan sen tuomasta vapaudesta. Valentina, kaksosista arempi, alkaa kuitenkin etsiä omaa identiteettiään ja haluaisi vapautua määräilevästä sisarestaan. Pian hän rakastuukin kuolleen tätinsä miesystävään Robertiin.
Julia yrittää pitää sisarensa lähellään, mutta keksii myös itselleen "projektin", nimittäin yläkerrassa asuvan Martinin, joka kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, eikä poistu koskaan kotoaan.
Julia ja Valentina saavat kuitenkin huomata, että he eivät olekaan asunnossaan kahden, sillä asuntoon on jäänyt vangiksi heidän kuolleen tätinsä haamu. Pikkuhiljaa menneisyyden salaisuudet alkavat paljastua, samalla kun haamu suunnittelee omiaan...

"Roberti mietti hetken ja astui sitten tytön luo. Valentina kietoi kädet miehen vyötärölle ja painoi kasvonsa hänen paitaansa vasten. Hän pohti, jäisikö napista painauma poskeen ja jäisikö se siihen hänen kuoltuaankin. Robert ei suudellut tyttöä. Valentina arveli, että se johtui siitä, että Elspeth oli läsnä."

Mielipide:

 Kirja oli hieman erilainen kuin luulin, mutta oikein hyvä silti. Sanasta kummitustarina tulee vain ensimmäisenä mieleen jotain pelottavaa, mitä tämä kirja ei todellakaan siis ollut. Kirjassa oli vain yksi kohta, joka sai minut haukkaamaan henkeä ja sihahtamaan ääneen sanan kusipää. Yllättävä käänne siis on luvassa, mutta tarkemmin en sitä paljasta :)
Lukukokemuksena mukavan leppoisa ja helppo, hyvää iltalukemista ja ajanvietettä. Tähtiä annan neljä,
****

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tyttö joka muuttui lasiksi - Ali Shaw

Englanninkielinen alkuteos 2009 The girl with glass feet
Sivumäärä 394

Lyhyesti omin sanoin:

Kaksi hyvin erilaista nuorta tapaa metsässä; arka ja pidättyväinen valokuvaaja Midas Crook, sekä sosiaalinen, mutta salaileva Ida Maclaird. Heidän ystävyytensä alkaa hapuillen, toista estää varjo menneisyydestä, toista salaisuus hänen sairaudestaan. Lopulta he kuitenkin tajuavat, että aika alkaa käydä vähiin ja Midas yrittää pelastaa Idan, vaikka parannuskeinoa ei ole.

" Keskellä yötä havahtuessaan Idalle tarjoutui silloin tällöin hetkiä, jolloin hän unohti, mitä hänen jaloilleen oli tapahtumassa, mutta sitten pistelevä kipu levisi sumuna hänen suoniinsa, kuolleet hermot vaikenivat hänen yrittäessään kipristellä varpaitaan ja hetki tärveltyi. Tänä yönä uni ei ottanut tullakseen. Ida tiesi, että ajatus oli järjenvastainen, mutta Carl, joka oli palannut omaan kotiinsa, tuntui hänestä tunkeilijalta. Hän oli nukkunut sikeästi sinä yhtenä yönä, kun Midas oli ollut kosketusetäisyydellä hänen sängystään, ja se oli tuntunut kotoisalta. Seuraavana aamuna, kun öljy oli räiskynyt paistinpannulla, hän oli tuntenut Midaksen seurassa itsensä melkein onnelliseksi".

Mielipide:

Kirjan takakannessa on New York Timesin arvio; " Vain lasinen sydän ei liikuttuisi tästä". Minulla kai sitten on lasinen sydän.. Olihan tarina sinällään koskettava, mutta ei se saanut aikaan voimakkaita tunteita. Tiedättehän te, kuinka jotkut kirjat saavat sinut haukkomaan henkeäsi, nauramaan tai jopa itkemään. Tämän kirjan takakansi lupasi enemmän, kuin kirja antoi.
Kuitenkin, ihan luettava, hyvää ajanvietettä oleva kirja. Ei erityisen hyvä, muttei huonokaan. Annan kirjalle kolme tähteä:
***

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Silmänkääntäjä - Sarah Waters


Lainasin eilen kirjastosta Sarah Watersin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan Silmänkääntäjä (Fingersmith). Kyseistä kirjaa en ole (vielä) lukenut, mutta elokuvan nähtyäni minun on pakko saada se käsiini!

Elokuvassa orpo Maud (jonka äiti kuoli mielisairaalassa tyttärensä synnytykseen) joutuu setänsä kartanoon asumaan ja tekemään sihteerin työtä. Toisaalla kasvattiperheessä asuu Sue niminen nuori tottuu varasteluun ja kun eräs Herrasmies ehdottaa hyvää, mutta laitonta tehtävää, suostuu Sue siihen hyvän palkan toivossa.
Suen ja Mauden tiet yhdistyvät, sillä Sue palkataan Mauden palvelijaksi. Suen tehtävänä on saada Maude rakastumaan Herrasmieheen, herra Richard Riversiin ja saada heidät menemään naimisiin; jotta Rivers ja Sue pääsevät käsiksi tämän perintöön.
Tästä alkaakin varsinainen seikkalu, sillä tytöt huomaavat, että molempia on huijattu...

Elokuva tosiaan oli siis hyvä ja jännittävä ja pituudestaan (kesti 3 tuntia) huolimatta sen jaksoi katsoa loistavasti loppuun saakka.Vauhdikkaat ja ovelat juonenkäänteet saivat minut haukkomaan henkeä, enkä olisi millään pystynyt arvaamaan tapahtumia ennalta.


P.S. Minä en siis yleensä kirjoittele elokuva-arvosteluita. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos ne on tehty kirjan pohjalta ja koen tarpeelliseksi jakaa hyvän elokuvakokemuksen kanssanne :)

lauantai 10. syyskuuta 2011

Pieni lankakauppa - Kate Jacobs

Englanninkielinen alkuteos 2007 The friday night knitting club.
Sivumäärä 623






Lyhyesti omin sanoin:

Georgia Walker on yksinhuoltaja, joka on perustanut pienen lankakaupan. Eikä se ole pelkkä lankakauppa, vaan myös neulomiseen hurahtaneiden naisten kokouspaikka. Perjantai- iltaisin paikalle kerääntyy ryhmä erilaisia naisia, joita kuitenkin yhdistää kiinnostus käsitöitä kohtaan. Mutta kun  mies menneisyydestä päättää palata Georgian ja tämän tyttären elämään, alkaa Georgian elämästä putoilla silmukka jos toinenkin..

"Oikein ja nurin neulotut silmukat ovat neulomisen perusta, jota jokaisen neuleen tekeminen edellyttää. Oikeat silmukat ovat litteitä, pystysuuntaisia renkaita, jotka muodostavat neuleen sileän ulkopinnan, nurja puoli taas muodostaa neuleen sisäpinnan. Maailma saa nähdäkseen oikein neulotut silmukat, nurja puoli taas on kuhmurainen sisus, joka painautuu omaa ihoasi vasten".

Mielipide:

Aluksi kirjaa ei voinut olla vertaamatta Joanne Harrisin Pieneen suklaapuotiin, tosin hieman modernimpana versiona. Yhtäläisyyksiä löytyi, mutta loppujen lopuksi kirjat olivat hyvinkin erilaisia. Kirjan loppu oli dramaattinen, harvemmin päähenkilöille käy niin kuin nyt kävi. (Yritän olla paljastamatta juonesta liikaa). Lukukokemuksena ihanan rentouttava, kirja oli helppo- ja nopealukuinen. Kirja oikein pakottaa tarttumaan puikkoihin ja yrittämään itsekin luoda edes jonkinnäköistä neuletta.
Tähtiä kirjalle annan neljä,
****

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Vieras kartanossa - Sarah Waters


Englanninkielinen alkuteos 2009 The Little Stranger
Sivumäärä 594



Lyhyesti omin sanoin:

Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundred Hallsin kartanoon, jossa palvelustyttö sairastaa. Kartanon omistavat äiti, poika ja tytär, jotka yrittävät sinnitellä vanhassa kartanossa ja estää sitä rapistumasta. Tohtori Faraday ei osaa aavistaakaan, kuinka läheisesti hänen elämänsä kietoutuu kartanon ja sen asukkaiden ympärille.
Kartanossa tapahtuu kummia; tavarat siirtyilevät, kuuluu outoja ääniä ja lopulta isäntänä toimiva Rod on hermoromahduksen partaalla. Onko hän menettämässä järkensä, vai onko kaikki totta?
Goottilainen kummitusjuttu, jossa on mukana myös hitunen romantiikkaa ja jännitystä.

" Jokin kauhua muistuttava alkoi hiipiä mieleeni nytkin, kun kuuntelin Rodin erikoista tarinaa. En osaa sanoa varmasti, kauanko sen kertominen kesti, sillä hän esitti sen katkonaisesti, epäroiden ja vastahakoisesti, kammoten kertomuksensa aavemaisia piirteitä. Minä olin etupäässä vaiti, ja kun Rod oli päässyt loppuun, istuimme äänettömässä huoneessa, ja katsoin ympärilleni turvallisessa ja tutussa, ymmärrettävässä maailmassani."


Mielipide:

Kummitusjutuista on vaikea tehdä uskottavia, oikeasti pelottavia ja todentuntuisia. Tämä oli onnistunut. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että "tämähän on naurettavaa" tai "liian epätodellista". Pidin henkilöistä ja tapahtumien kulun nopeudesta. "Kummittelu" ei ollut liioiteltua, vaan jollain tapaa niin arkista, että se saa pelon väreet kulkemaan selässäni, istuessani mukavasti lukutuolissani peittoon kääriytyneenä.
Ainoa kritiikin aiheeni on se, että luvut olivat hirmu pitkiä. Kun lukeminen on välillä pakko keskeyttää, olisi se mukava lopettaa luvun loputtua, koska seuraavasta luvusta on helppo jatkaa;  kesken luvun lopettaminen saattaa johtaa siihen, että on vaikeampi päästä taas kirjaan mukaan.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Langennut enkeli - Becca Fitzpatrick

Englanninkielinen alkuteos 2009 Hush, Hush
Sivumäärä 298



Lyhyesti omin sanoin:

Nora Grey on ihan tavallinen 16- vuotias nuori joka elää ihan tavallista elämää. Rauha kuitenkin järkkyy, kun Nora saa biologiassa parikseen Patchin, tumman ja synkänkomean nuorukaisen. Osa Norasta haluaisi juosta kirkuen häntä karkuun, mutta toisaalta jokin Patchissa vetää häntä kovasti puoleensa. Kuka Patch oikeastaan on?
Alkaa sarja pelottavia ja ja vaarallisia tapahtumia, joissa vaarassa ei ole ainoastaan Nora, vaan myös hänen paras ystävänsä Vee. Kun totuus alkaa selvitä Noralle, hän huomaa olevansa osa kostonhimoista, uhrimurhista ja lankeemuksista koostuvaa vyyhteä..

" Vee työnsi muistiinpanovihon reppuunsa ja kiskaisi vetoketjun kiinni. Minä purin huultani ja heilautin kättäni pienoiseksi hyvästiksi. Sitten käännähdin vilkaisemaan takanani olijoita. Tiesin kaikkien luokkakavereideni nimet... yhtä lukuun ottamatta. Uutta tulokasta. Valmentaja ei puhutellut häntä koskaan, ja se näytti sopivan hänelle. Hän istua retkotti yhtä riviä taempana viileät, mustat silmät vakaasti eteen suunnattuna. "


Mielipide:

Kirja oli hyvä, mutta olin odottanut jotain vähän erilaista ja vielä vähän enemmän. Päähenkilönä Nora oli aika vaatimaton, huomaamaton, ei mitenkään erikoinen. Patch puolestaan oli välillä hyvin ärsyttävä (mikä oli tietenkin tarkoituskin), ja minua ärsytti, että ärsyttävyydestään huolimatta hän oli muka niin vastustamaton. Puolivälissä kirjaa minua tympi myös se, että mitään ei oikein paljastunut. Patch oli ja pysyi salaperäisenä liiankin pitkään. Ja enkeleiden "taidot" olivat liikaa; toisten mieliin kajoaminen ja tavaroiden lennättely oli jo kummallista.
Kuitenkin, idea kirjassa oli mielestäni tosi hyvä ja haluaisin mahdollisesti lukea jatkoa kirjalle, jos sitä vain olisi tulossa. Pidin kirjoitustyylistä ja Noran ja Patchin välille oli hienosti saatu kirjoitettua "sitä jotain". Ja kirja jätti miettimään sen tapahtumia kirjan loputtuakin. Tähtiä annan kolme;
***

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Meriharakat - Susan Fletcher

Englanninkielinen alkuteos 2007 Oystercatchers
Sivumäärä 384

Lyhyesti omin sanoin:

Moiran pikkusisko Amy makaa sairaalassa koomassa jo neljättä vuotta. Moira alkaa kertoa Amylle omaa tarinaansa, katkeraa sellaista. Moira kertoo lapsuudestaan, kouluajoistaan, rakastumisestaan ja aviliitostaan. Myös kateudesta ja vihasta sisartaan kohtaan. Syyllisyyden tunteistaan siitä, mitä hänelle tapahtui.

"Niin. Sinä siis synnyit. Ja toisessa maailmassa vahvempi ja synkempi Moira näkee sinut tarkalleen - persikkaihoisen lapsen, joka huutaa niin, että kemian laboratorion lasit tuntuvat helisevän sinun maidonkaipuustasi, tai sylin."


Mielipide:

Alussa ajattelin, että jos koko kirja on kirjoitettu tällä tyylillä, en kyllä jaksa sitä lukea. Runollinen ja kiertelevä kirjoitustyyli ei aina ole mieleeni, pidän yleensä aika selkeästä tekstistä, jolloin pysyn mukana juonessa. Mutta vaikka kirja olikin kirjoitettu erilailla, siinä pysyi mukana ja se oli itseasiassa oikein hyvä. Jollain tapaa minä myös samaistuin Moiraan, hänen erilaisuuteensa.
Suosittelisin kirjaa syvällisistä, hieman surullisista kirjoista pitäville. Tähtiä annan kirjalle neljä;
****

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Pahuus - Jan Guillou

Ruotsinkielinen alkuteos 1981 Ondskan
Sivumäärä 338

Lyhyesti omin sanoin:

"Ei ollut temppu eikä mikään pidättää hengitystään 35 sekuntia, kun faija antoi koivunvitsasta. Mutta pahin oli koirapiiska. Jo sen ensimmäinen lyönti aivan kuin puhkaisi hänet. Jo ensimmäinen verivana pyyhkäisi ilmat mennessään. Aivan kuin olisi tullut pieni reikä, joka alkoi pihistä ja puhista, ja sitten reikä paisui oikeaksi itkuksi, pahimmassa tapauksessa jo puolivälissä 13 iskun jälkeen. 
Jos sillojn itki ja kiemurteli lyöntejä välttääkseen, faija vain kiihottui ja löi entistä kovempaa ja sekosi laskuissaan. Tai sitten hän lopetti kesken ja alkoi selittää, että nyt hänen täytyy kyllä antaa 10 lyöntiä lisää, koska Erik oli vaikeuttanut selkäsaunaa. 
25 lyöntiä vaateharjalla ei siis ollut juuri mitään."


Erikin kasvutarina, kun hän ensin elää kotona väkivaltaisen isän armoilla, sekä koulussa jengin varjossa. Kun hän sitten saa potkut koulusta, koko tulevaisuus on vaarassa. Hän päätyy sisäoppilaitokseen, jossa hän joutuu vanhempien poikien simputuksen kohteeksi. Hän yrittää löytää puolustautumiskeinoja, mutta ajautuu väkivaltaiseen kierteeseen, johon mukaan joutuu myös viattomia. Samalla Erik valmistautuu viimeiseen kostoonsa.

Mielipide:

Kirja on raaka, mutta koskettava. Suosittelen tätä kyllä ihan kaikille. Tästä kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva (katsoimme sen kerran koulussa käsitellessämme perheväkivaltaa ja vaikeita kotioloja) ja elokuvana tämä oli myös hyvä.
Nykyään kun ei ole sisäoppilaitoksia, ympäristö on ehkä vieras, mutta asiat on hienosti kuvailtu ja tarinaan pystyy samaistumaan ja siihen pääsee helposti mukaan. Henkilöt ovat realistisia ja mielenkiintoisia ja heidät oppii tuntemaan. Tähtiä annan kirjalle neljä,
****

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo - Jane Austen

Englanninkielinen alkuteos (1972): Pride and prejudice
Sivumäärä: 410

Lyhyesti omin sanoin:

Kertomus Bennetien perheestä. Herra ja rouva Bennetillä on viisi tytärtä, joista pääosassa on toiseksi vanhin Elizabeth. Kaikki alkaa siitä, kun herra Bingley saapuu kaupunkiin ylpeän ystävänsä herra Darcyn kanssa. Juonittelua, arkea, tanssiaisia sekä vahvoja tunteita..

" Arvostelu hänen luonteestaan oli eittämättömästi selvä; hän oli ylpein, epämiellyttävin mies maailmassa, ja jokainen toivoi, ettei hän koskaan enää tulisi Hertfordshireiin. Niitä, joilla oli eniten huomauttamista häntä vastaan, oli myös rouva Bennet, jonka vastenmielisyys hänen käyttäytymistään kohtaan yleensä huipentui suoranaiseksi suuttumukseksi, kun herra Darcy kaiken lisäksi väheksyi hänen omaa tytärtään."


Mielipide:

Ylpeys ja ennakkoluulo oli ihan hyvä ja luettava, mutta maineensa tasolle se ei minusta yltänyt. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja kirjasta, mutta minusta se ei ollut ihan niin hyvä. Jossakin vaiheessa tarina ei tuntunut etenevän mihinkään ja tapahtumia oli muutenkin kovin vähän. Ja päähenkilöstä, Elizabethistä, sain paljon ylpeämmän kuvan kuin herra Darcystä. Hän oli välillä ärsyttävä ja nokkava. Muuten hahmot olivat kyllä mielenkiintoisia, ääripäitä, mutta silti aitoja.
Tähtiä annan kirjalle kolme
***

maanantai 1. elokuuta 2011

Enkeleitä hiuksissani - Lorna Byrne

Englanninkielinen alkuteos 2008: Angels in my hair.
Sivumäärä: 303

Lyhyesti omin sanoin:

Kirjailijan tositarina siitä, kuinka hän on nähnyt enkeleitä lapsesta asti. Avoin kertomus Lornan elämästä, erilaisuudestaan, lapsuudestaan ja aikuisuudestaan, sekä kokemistaan hyvistä ja huonoista ajoista.

" Kun kuukaudet kuluivat, äiti havaitsi, että vaikka hän kuinka yritti kiinnittää huomioni, katselin aina jonnekin muualle. Todellisuudessa olin jossakin muualla; olin enkeleiden matkassa, kuuntelemassa heitä, katselemassa mitä he puuhastelivat ja leikkimässä heidän kanssaan. Olin heidän lumoissaan". 



Oma mielipide:
Tätä kirjaa lukiessa on pakko kysyä itseltään, mihin oikein uskoo. Jos on kuten minä (eli erittäin kriittinen ja epäileväinen kaikkea sellaista kohtaan, mitä ei voi järjellä todistaa tai silmillä nähdä), joutuu miettimään uudelleen, voisiko sittenkin maailmassa olla olemassa jotakin muutakin kuin silmin nähtäviä asioita.
Joihinkin tämä kirja voi valaa uskoa ja toivoa, mutta ehkäpä vain niihin, jotka todella uskovat enkeleihin ja Jumalaan. Ehkä olen vielä liian nuori tajuamaan kirjan hienoutta tai uskomaan sen todellisuutta, mutta minusta tätä on kehuttu osittain ihan turhaan. Kyllä, se laittaa ajattelemaan, mutta se herättää myös epäilyksiä ja jopa naurattaa tällaista "ei-niin-uskovaista" ihmistä. Ehkä kirja on totta, ehkä ei, en ala sitä kyseenalaistamaan. Lukukokemuksen perusteella annan kirjalle vain kaksi tähteä;
**

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pokkariostoksilla!

Sain keväällä 30 euron lahjakortin Suomalaiseen kirjakauppaan, kun liityin Tehyyn.
Suomalaisessa sattui sopivasti olemaan hyvä tarjous mennessäni sinne; kolme pokkaria kympillä.
Nappasin mukaani seuraavat teokset:
Kate Mosse : Krypta
P.D. James : Yksityispotilas
Richard Mason : Meren huoneissa

Ja lisäksi ostin yhden normaalihintaisen pokkarin:
Lorna Byrne : Enkeleitä hiuksissani

Ja lahjakortista jäi vielä vähän yli 11 euroa käytettäväksi!

Tällä hetkellä minulla on kesken Enkeleitä hiuksissani- pokkari, josta kirjoittelen arvostelun, kunhan luen sen loppuun. Tänään menen kuitenkin kirjastoon sen auettua, eli muut pokkarit saavat vielä odotella kirjahyllyssäni vuoroaan. Minulla on pitkä lista kirjoja, jotka haluaisin lukea, joten yritän etsiä niitä nyt kirjastosta.

Yleensä olen kesällä lukenut aivan hirmuisasti, mutta nyt kun olen ollut töissä, on lukeminen hieman jäänyt vähemmälle. Nyt minulla on tosin hieman lomaa, joten lukemistahti voi kiihtyä ;)

Lisäys:
Eihän se kirjasto ole kesälauantaisin auki.. Jäipä se reissu sitten tekemättä :) Maanantaita odotellessa joudun luultavasti aloittamaan jonkun toisenkin pokkarin, kunhan luen Enkeleitä hiuksissani- kirjan loppuun.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kotiopettajattaren romaani - Charlotte Brontë

Englanninkielinen alkuteos 1847: Jane Eyre
Sivumäärä: 542

Lyhyesti omin sanoin:

Klassikkoteos nuoren ja köyhän Jane Eyren sekä rikkaan kartanoherra Rochesterin rakkaudesta.
Jane on orpo, joka asuu tätinsä luona, kunnes hänet lähetetään kouluun. Kymmenvuotiaasta kasvaa voimakas, intohimoinen ja rohkea nuori nainen, joka lähtee kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon. Siellä hän opettaa Adélea, tutustuu ystävälliseen rouva Fairfaxiin ja rakastuu Edward Rochesteriin.
Ikävän salaisuuden paljastuttua Jane päättää lähteä kartanosta ja löytää sattumalta sukulaisiaan. Mutta Jane ei saa rakkauttaan sammumaan, vaan päättää palata Thornfieldiin, vaan siellä ei kaikki olekaan ennallaan..

Oma mielipide:

"Adéle ja minä jouduimme nyt luopumaan kirjastohuoneesta, jota käytettäisiin asiakkaitten vastaanottohuoneena. Erääseen yläkerran huoneista oli sytytetty takkatuli, siirsin sinne kirjamme ja järjestin sen kouluhuoneeksi. Aamupäivän kuluessa huomasin Thornfieldin muuttuneen toisenlaiseksi, enää se ei ollut hiljainen kuin kirkko. Kerran tunnissa, tai vähintään joka toinen tunti koputettiin oveen tai ovikello soi, hallissa kajahteli askelia ja alakerrassa puhuivat oudot äänet. Ulkomaailmasta kävi virtaus läpi talon; isäntä oli kotona ja minusta se tuntui mukavalta."


Kirja on vanhanaikainen, mutta todella romanttinen ja mukaansa tempaava. Nykyajan rakkauslälläreihin verrattuna tässä on todellista romantiikkaa ja syviä tunteita. Brontë on onnistunut kuvailemaan henkilöitä ja paikkoja tarkasti ja kirjassa pystyy elämään mukana. Yllätyksellisyys, salaisuudet ja Janen lapsuuden kuvaaminen olivat myös loistavia. Kirja ei ollut missään vaiheessa tylsä.
Suosittelen kirjaa ihan kaikille luettavaksi!
Tähtiä annan tälle neljä, eli
****

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pyhimyksen hauta - Kathy Reichs

Englanninkielinen alkuteos 1999: Death du Jour
Sivumäärä: 550

Lyhyesti omin sanoin:

Antropologi Tempe Brennan on etsimässä 1880-luvulla vaikuttanutta suurta hyväntekijää, sisar Elisabeth Nicoletia haudastaan. Ja hauta löytyy kuin löytyykin, muttei ihan sieltä, mistä piti. Ennen kuin Tempe saa hommansa loppuun nunnien kanssa, paljastuu karmiva joukkomurha Montrealissa. Tempe on mukana useammassa tutkimuksessa, kiirettä riittää ja kamalia asioita tapahtuu. Samaan aikaan Tempen Harry sisar sekaantuu johonkin, mihin ei ehkä kannattaisi..

Mielipide:

"Elisabethin luuranko askarrutti minua. Se, mitä olin huomannut, ei voinut olla totta, mutta kun LaManchekin oli nähnyt saman. Minua poltti halu päästä ratkomaan arvoitusta, mutta seuraavana aamuna histologian laboratorion pöydällä olevat pikkuvauvan luut vaativat huomiotani. Ja koska preparaatit olivat myös valmiit, vietin seuraavat tunnit Pelletierin tapauksen kimpussa."


Kirja oli hyvin mielenkiintoinen ja tapahtumat oli ovelasti punottu yhteen. Elisabeth Nicoletin tapausta sai jännittää loppuun saakka! Mutta toisaalta kun olen lukenut monia muitakin Reichsin kirjoja, niin ihmetyttää kummasti, kuinka Tempe aina joutuu ongelmiin ja selviää niistä. Ok, tämä on vain kirja, mutta kuitenkin. Oli vaara sitten tulipalo, kidnappaus tai jokin muu, niin ehkä kirjailija voisi yrittää keksiä jotain erilaista välillä.
Nopealukuinen perusjännäri. Tähtiä annan kolme:
***

torstai 21. heinäkuuta 2011

Heinäkuun kirjailija:

Joanne Harris


Joanne Michéle Sylvie Harris on syntynyt 3.7.1964 (Yorkshiressä), eli hän on nyt 47- vuotias. Joannen parhaiten tunnettu teos on Pieni Suklaapuoti (1999), jonka pohjalta on tehty myös elokuva. Muut Joannen kirjat ovat esittelyn lopussa listana.
Joanne on opiskellut muun muassa moderneja ja keskiaikaisia kieliä Cambridgessä ja toiminut ranskankielen opettajana Leedsissä 12 vuotta. Nykyisin hän on vapaa kirjailija ja asuu miehensä ja tyttärensä kanssa.
Joannen teokset(alleviivattuna ne, jotka olen itse lukenut):

Pieni Suklaapuoti (1999)
Kesäviiniä (2000)
Appelsiinin tuoksu (2001)
Suolaista hiekkaa (2002)
The French Kitchen - a cookbook (2002)
Sarkaa ja samettia (2003)
Jigs and Reels (2004)
Herrasmiehiä ja huijareita (2005)
Karamellikengät (2007)
Riimut (2008)
Sinisilmä (2010)


Käyttämäni lähteet:
kuva: http://adairjones.files.wordpress.com/2010/04/joanne-harris-10.jpg
wikipedia
otava
kookas.fi

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Veren imussa - Charlaine Harris

Englanninkielinen alkuteos 2004: Death to the world
Sivumäärä: 328

Lyhyesti omin sanoin:
Neljännessä Sookie Stackhouse- kirjassa vampyyri Eric menettää muistinsa pahan noita Hallown taian vuoksi.Sookie on tehnyt uudenvuoden lupauksen, jossa hän lupaa pysyä poissa ikävyyksistä. Se onkin kuitenkin hankalaa, kun Eric tarvitsee suojelua ja vampyyrit ja ihmissudet päättävät ryhtyä taistoon noitia vastaan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Sookien tunteet ja henkilökohtaisetkin asiat ovat sekaisin; rahahuolia sekä sekalaiset tunteet Peruun lähtevää Billiä kohtaan vaivaavat häntä..

Mielipide:

"Silloin hän kiepsahti ympäri ja sähisi minulle kulmahampaat ulkona. Pysähdyin niin äkisti, että olin horjahtaa, ja nostin kädet eteeni rauhoitellakseni häntä.Jos Eric päättäisi hyökätä, minä olisin tietenkin mennyttä. Se siitä laupiaasta samarialaisesta sitten. 
Miksi Eric ei tunnistanut minua?"


Kirjan takakansi lupaa veristä taistelua ja paljon ongelmia, mutta tarinaa luettaessa asioilla on tapana selviytyä aika helposti. Lisäksi suuri osa kirjasta kertoo (juonipaljastus!!!) Sookien ja Ericin pienestä "romanssista", jos näin voi tässä tapauksessa sanoa. Lisäksi minua aina ärsyttää, kun kirjojen päähenkilöt ovat niin täydellisiä ja kaikki miehet haluavat heitä; tässä kirjassa on juuri niin. Sookie yrittää olla siveellinen, mutta kuolaa silti miehen kuin miehen perään. Nyt hän on saanut Billiltä ja Ericiltä, olisiko ensi kirjassa vuorossa Alcide vai Sam, vai kenties joku uusi komistus?
Aika laimea lukukokemus, sarjan kirjat huononevat sitä mukaan, mitä enemmän niitä lukee. Sarjan ensimmäinen osa oli ihan hyvä, mutta siitä se alamäki sitten alkaakin... Tähtiä annan kirjalle kaksi:
**

torstai 14. heinäkuuta 2011

Muukalainen - Diana Gabaldon

Englanninkielinen alkuteos 1991: Outlander
Sivumäärä: 825

Lyhyesti omin sanoin:

Claire ja hänen aviomiehensä Frank lähtevät lomalle Skotlantiin, Frankin esi-isien synnyinseuduille. Frankin tutkiessa vanhoja papereita Claire keräilee kasveja ja löytää salaperäisen kivikehän; ja astuu vahingossa halkeamaan, joka kiidättää hänet ajassa taaksepäin.
Hän joutuu keskelle klaanisotia ja häntä syytetään vakoilemisesta sekä noituudesta. MacKenzien klaani ottaa hänet siipiensä suojaan, mutta vaaratonta se ei silti ole; etenkään kun hän kipeästi haluaisi palata omaan aikaansa.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä pian hänellä on aviomies sekä menneisyydessä, että tulevaisuudessa..

Mielipide:

Kirjan paksuudesta huolimatta se ei ollut missään vaiheessa tylsää luettavaa. Koko ajan oli meneillään jotakin pientä tai suurempaa. Välillä henkilöiden uhrautuvaisuus alkoi tuntua liioitellulta sekä loppupuolen epäonnisuus jo epätodelliselta, mutta kaikesta huolimatta mainio lukukokemus.
"Painelin päätäni. Se ei tuntunut kipeältä. Tuskin olin saanut aivotärähdystä. Pulssi oli hiukan tavallista kiivaampi, mutta tasainen. 
Kaukaa kantautuva huuto muuttui äkkiä. Kuului kavioiden töminää, ja samassa suuntaani ratsasti joukko miehiä, joista etummaiset olivat kilttiasuisia ja huutelivat jotain gaelin kielellä. Syöksähdin sivummalle vauhdilla, joka todisti, etten ollut saanut fyysisiä vsurioita, olipa henkinen tilani mikä hyvänsä.
Tajusin asian, kun pakeneva skotti iski maahan yhden punatakeista, joka nousi ja heristi teatraalisesti nyrkkiään hevosen perään. Niin tietysti. Elokuva! Pudistelin päätäni hitaalle älylleni. Täällä filmattiin jotakin keskiaikaista elokuvaa, ja näyttelijät olivat pukeutuneet aikakauden mukaisesti. "


Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka nauttivat paksuista, tapahtumarikkaista kirjoista, sekä tunteellisista hahmoista.
Tähtiä kirjalle annan neljä
****

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Tämmöinen kiva juttu

Jostakin toisesta blogista bongasin tällaisen kirjoihin liittyvän jutskelin ja ajattelin tehdä sen itsekin. 


1. Minkä romaanin päähenkilönä voisit haluta olla?
Torey Haydenin Torey Haydenina olisi mahtavaa; vaikka kirjat ovatkin totta ja omalla tavallaan kauhistuttavia, minusta olisi mahtavaa saada ja osata auttaa lapsia! 
Mutta jos ei saa valita tositarinaa, niin Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin Viannena olisi mahtavaa :)Olisi ihanaa osata valmistaa suklaata ja tehdä taikoja :)

2. Minkä romaanin maisemaa haluaisit katsella, kun kurkistat ulos ikkunastasi?
Walter Moersin Zamonia, ehdottomasti! Etenkin Kirjalisto, Uinuvien kirjojen kaupunki <3 :) Myös Cornelia Funken Mustesydän- trilogian Mustemaailma kiinnostaa.

3. Kenen haluaisit rakastuvan sinuun?
Ehkäpä L.J. Smithin Vampyyripäiväkirjojen Damonin (etenkin jos hän näyttäisi samalta kuin tv-sarjassa :D), tai Stephenie Meyerin Houkutus- sarjan Jacobin. 

4. Kuka voisi olla paras ystäväsi?
Hmm.. Ehkä Stephenie Meyerin Vieras- kirjasta Vaeltaja :) 

5. Mihin seikkailuun et olisi halunnut joutua mukaan?
Suzanne Collins - Nälkäpeli. Huh, olisi kamalaa joutua siihen peliin mukaan!

6. Kenen kanssa haluaisit käydä pitkän keskustelun?
Torey Haydenin tai sitten Tess Gerritsenin kirjoista tutun Maura Islesin (kuolemansyyntutkija) kanssa :)

7. Kenen laittamaa ruokaa tahtoisit maistaa?
Joanne Harrisin Pienen suklaapuodin Vianne Rocherin suklaita :)Se nyt ei ehkä varsinaisesti ole ruokaa, mutta.. :)

8. Kenen kanssa et haluaisi joutua riitoihin?
J.K. Rowlingin Harry Potter- sarjan Dracon, saati sitten Voldemortin kanssa :D

9. Missä talossa tai kodissa tahtoisit asua?
J.R.R Tolkienin Hobittien talossa, ehkä tosin hieman isommassa muodossa, mutta ei paljoa :) Itse kun olen tällainen pätkä, olisi mukavaa kun olisi pieni koti jossa yltäisi hyllyille ym :)

10. Kuka tai mikä pelottaisi sinua?
Tess Gerritsenin kirjassa Jääkylmä alku oli aivan suunnattoman pelottava; eksyä ja jäädä "hylättyyn" kylään talvella, jossa kuitenkin on merkkejä, että jotain kamalaa on tapahtunut.. Jälkiä lumessa, jäätynyttä maitoa lasissa... Hui!

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kesäviiniä - Joanne Harris


Englanninkielinen alkuteos Blackberry Wine (Otava Keuruu 2001).
Sivumäärä 447.

Lyhyesti omin sanoin:

Jay on kirjailija, jolla menee ihan hyvin; hänellä on rahaa, hänen esikoisteoksensa Maaomenamies on tuonut hänelle mainetta, hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa sujuu useimmiten ihan hyvin.
Ainoa vika on siinä, että Jay ei saa kirjoitettua uutta romaania.
Hetken mielijohteesta hän päättää muuttaa Lontoosta Ranskaan. Pieni idyllinen kylä on Jayn mieleen, ja samalla uusi asuinpaikka herättää Jayssä vanhoja muistoja; muistoja lapsuusvuosista. Etenkin vanha Joe viineineen palaa kummittelemaan ja antamaan viisaita neuvojaan.
Entä naapurin etäinen rouva Marise ja hänen kuuro tyttärensä? Mikä on heidän tarinansa? Ja mikä heissä vetää Jaytä niin kovasti puoleensa?

Mielipide:

"Viini puhuu. Sen tietää jokainen." Näillä lauseilla kirja alkaa. Ja se, että kirjan kertojana toimii viinipullo, ei mielestäni oikein toimi. Se on ok, että kertoja on ulkopuolinen, mutta viinipullon näkökulma oli.. outo. Alussa ja lopussa se oli mielestäni tönkköä, keskivaiheilla sitä ei onneksi edes huomannut. Joten kun alun takkuilusta selviää, kirja on ihan luettava ja mielenkiintoinenkin. Mitään valtavan dramaattista kirjassa ei tapahdu, että jos pidätte oikein tapahtumarikkaista opuksista, niin tätä en suosittele. Mielenkiintoisia henkilöitä kuitenkin riittää ja jos ihmissuhteet ja arkielämä kiinnostavat, niin siinä tapauksessa tartu tähän. Lisäksi pidän oikein paljon Joanne Harrisin kirjoitustyylistä.
Tähtiä tälle kirjalle annan kolme viidestä, eli
***

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Alkuteksti!

Hei vaan kaikille!
Tämä on uuden blogini ensimmäinen kirjoitus. Kyseessä on siis kirjablogi, jota kirjoittelee parikymppinen lähihoitaja Oulun alueelta.
Tarkoituksenani on listata ja arvostella kirjoja, joita luen. Lisäksi haluan lisätä tietojani kirjailijoista, joten yritän ainakin kerran kuussa koota tietoa jostakin kirjailijasta ja esitellä hänet lukijoillenikin.

Olen pienestä asti pitänyt kirjoista ja lukemisesta ja olenkin lukenut jo monenmoisia kirjoja elämäni aikana. Kaksi vuotta vanhempi isoveljeni opetti minua lukemaan, ja osasinkin lukea jo jotenkuten ennen esikouluun menoa. Ala-asteen ensimmäisiltä luokilta asti minulla on ollut aina jokin kirja kesken. Kirjastossa sain käydä useamman kerran viikossa ja lainasinkin sieltä aina ison pinon vähänkään luettavilta kuulostavia kirjoja.
Nykyisin en ehdi lukea yhtä paljon kuin ennen, mutta iltaisin ennen nukkumaanmenoa on ihan pakko lukea ainakin se yksi luku.. ja ehkä vielä toinen ja kolmaskin... :) Mikään ei auta nukahtamaan paremmin, kuin rentoutuminen hyvän kirjan ääressä!

Toivottavasti viihdytte blogini parissa ja kommenttia saa aina jättää :)

Ystävällisin terveisin,

A