sunnuntai 28. elokuuta 2011

Langennut enkeli - Becca Fitzpatrick

Englanninkielinen alkuteos 2009 Hush, Hush
Sivumäärä 298



Lyhyesti omin sanoin:

Nora Grey on ihan tavallinen 16- vuotias nuori joka elää ihan tavallista elämää. Rauha kuitenkin järkkyy, kun Nora saa biologiassa parikseen Patchin, tumman ja synkänkomean nuorukaisen. Osa Norasta haluaisi juosta kirkuen häntä karkuun, mutta toisaalta jokin Patchissa vetää häntä kovasti puoleensa. Kuka Patch oikeastaan on?
Alkaa sarja pelottavia ja ja vaarallisia tapahtumia, joissa vaarassa ei ole ainoastaan Nora, vaan myös hänen paras ystävänsä Vee. Kun totuus alkaa selvitä Noralle, hän huomaa olevansa osa kostonhimoista, uhrimurhista ja lankeemuksista koostuvaa vyyhteä..

" Vee työnsi muistiinpanovihon reppuunsa ja kiskaisi vetoketjun kiinni. Minä purin huultani ja heilautin kättäni pienoiseksi hyvästiksi. Sitten käännähdin vilkaisemaan takanani olijoita. Tiesin kaikkien luokkakavereideni nimet... yhtä lukuun ottamatta. Uutta tulokasta. Valmentaja ei puhutellut häntä koskaan, ja se näytti sopivan hänelle. Hän istua retkotti yhtä riviä taempana viileät, mustat silmät vakaasti eteen suunnattuna. "


Mielipide:

Kirja oli hyvä, mutta olin odottanut jotain vähän erilaista ja vielä vähän enemmän. Päähenkilönä Nora oli aika vaatimaton, huomaamaton, ei mitenkään erikoinen. Patch puolestaan oli välillä hyvin ärsyttävä (mikä oli tietenkin tarkoituskin), ja minua ärsytti, että ärsyttävyydestään huolimatta hän oli muka niin vastustamaton. Puolivälissä kirjaa minua tympi myös se, että mitään ei oikein paljastunut. Patch oli ja pysyi salaperäisenä liiankin pitkään. Ja enkeleiden "taidot" olivat liikaa; toisten mieliin kajoaminen ja tavaroiden lennättely oli jo kummallista.
Kuitenkin, idea kirjassa oli mielestäni tosi hyvä ja haluaisin mahdollisesti lukea jatkoa kirjalle, jos sitä vain olisi tulossa. Pidin kirjoitustyylistä ja Noran ja Patchin välille oli hienosti saatu kirjoitettua "sitä jotain". Ja kirja jätti miettimään sen tapahtumia kirjan loputtuakin. Tähtiä annan kolme;
***

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Meriharakat - Susan Fletcher

Englanninkielinen alkuteos 2007 Oystercatchers
Sivumäärä 384

Lyhyesti omin sanoin:

Moiran pikkusisko Amy makaa sairaalassa koomassa jo neljättä vuotta. Moira alkaa kertoa Amylle omaa tarinaansa, katkeraa sellaista. Moira kertoo lapsuudestaan, kouluajoistaan, rakastumisestaan ja aviliitostaan. Myös kateudesta ja vihasta sisartaan kohtaan. Syyllisyyden tunteistaan siitä, mitä hänelle tapahtui.

"Niin. Sinä siis synnyit. Ja toisessa maailmassa vahvempi ja synkempi Moira näkee sinut tarkalleen - persikkaihoisen lapsen, joka huutaa niin, että kemian laboratorion lasit tuntuvat helisevän sinun maidonkaipuustasi, tai sylin."


Mielipide:

Alussa ajattelin, että jos koko kirja on kirjoitettu tällä tyylillä, en kyllä jaksa sitä lukea. Runollinen ja kiertelevä kirjoitustyyli ei aina ole mieleeni, pidän yleensä aika selkeästä tekstistä, jolloin pysyn mukana juonessa. Mutta vaikka kirja olikin kirjoitettu erilailla, siinä pysyi mukana ja se oli itseasiassa oikein hyvä. Jollain tapaa minä myös samaistuin Moiraan, hänen erilaisuuteensa.
Suosittelisin kirjaa syvällisistä, hieman surullisista kirjoista pitäville. Tähtiä annan kirjalle neljä;
****

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Pahuus - Jan Guillou

Ruotsinkielinen alkuteos 1981 Ondskan
Sivumäärä 338

Lyhyesti omin sanoin:

"Ei ollut temppu eikä mikään pidättää hengitystään 35 sekuntia, kun faija antoi koivunvitsasta. Mutta pahin oli koirapiiska. Jo sen ensimmäinen lyönti aivan kuin puhkaisi hänet. Jo ensimmäinen verivana pyyhkäisi ilmat mennessään. Aivan kuin olisi tullut pieni reikä, joka alkoi pihistä ja puhista, ja sitten reikä paisui oikeaksi itkuksi, pahimmassa tapauksessa jo puolivälissä 13 iskun jälkeen. 
Jos sillojn itki ja kiemurteli lyöntejä välttääkseen, faija vain kiihottui ja löi entistä kovempaa ja sekosi laskuissaan. Tai sitten hän lopetti kesken ja alkoi selittää, että nyt hänen täytyy kyllä antaa 10 lyöntiä lisää, koska Erik oli vaikeuttanut selkäsaunaa. 
25 lyöntiä vaateharjalla ei siis ollut juuri mitään."


Erikin kasvutarina, kun hän ensin elää kotona väkivaltaisen isän armoilla, sekä koulussa jengin varjossa. Kun hän sitten saa potkut koulusta, koko tulevaisuus on vaarassa. Hän päätyy sisäoppilaitokseen, jossa hän joutuu vanhempien poikien simputuksen kohteeksi. Hän yrittää löytää puolustautumiskeinoja, mutta ajautuu väkivaltaiseen kierteeseen, johon mukaan joutuu myös viattomia. Samalla Erik valmistautuu viimeiseen kostoonsa.

Mielipide:

Kirja on raaka, mutta koskettava. Suosittelen tätä kyllä ihan kaikille. Tästä kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva (katsoimme sen kerran koulussa käsitellessämme perheväkivaltaa ja vaikeita kotioloja) ja elokuvana tämä oli myös hyvä.
Nykyään kun ei ole sisäoppilaitoksia, ympäristö on ehkä vieras, mutta asiat on hienosti kuvailtu ja tarinaan pystyy samaistumaan ja siihen pääsee helposti mukaan. Henkilöt ovat realistisia ja mielenkiintoisia ja heidät oppii tuntemaan. Tähtiä annan kirjalle neljä,
****

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo - Jane Austen

Englanninkielinen alkuteos (1972): Pride and prejudice
Sivumäärä: 410

Lyhyesti omin sanoin:

Kertomus Bennetien perheestä. Herra ja rouva Bennetillä on viisi tytärtä, joista pääosassa on toiseksi vanhin Elizabeth. Kaikki alkaa siitä, kun herra Bingley saapuu kaupunkiin ylpeän ystävänsä herra Darcyn kanssa. Juonittelua, arkea, tanssiaisia sekä vahvoja tunteita..

" Arvostelu hänen luonteestaan oli eittämättömästi selvä; hän oli ylpein, epämiellyttävin mies maailmassa, ja jokainen toivoi, ettei hän koskaan enää tulisi Hertfordshireiin. Niitä, joilla oli eniten huomauttamista häntä vastaan, oli myös rouva Bennet, jonka vastenmielisyys hänen käyttäytymistään kohtaan yleensä huipentui suoranaiseksi suuttumukseksi, kun herra Darcy kaiken lisäksi väheksyi hänen omaa tytärtään."


Mielipide:

Ylpeys ja ennakkoluulo oli ihan hyvä ja luettava, mutta maineensa tasolle se ei minusta yltänyt. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja kirjasta, mutta minusta se ei ollut ihan niin hyvä. Jossakin vaiheessa tarina ei tuntunut etenevän mihinkään ja tapahtumia oli muutenkin kovin vähän. Ja päähenkilöstä, Elizabethistä, sain paljon ylpeämmän kuvan kuin herra Darcystä. Hän oli välillä ärsyttävä ja nokkava. Muuten hahmot olivat kyllä mielenkiintoisia, ääripäitä, mutta silti aitoja.
Tähtiä annan kirjalle kolme
***

maanantai 1. elokuuta 2011

Enkeleitä hiuksissani - Lorna Byrne

Englanninkielinen alkuteos 2008: Angels in my hair.
Sivumäärä: 303

Lyhyesti omin sanoin:

Kirjailijan tositarina siitä, kuinka hän on nähnyt enkeleitä lapsesta asti. Avoin kertomus Lornan elämästä, erilaisuudestaan, lapsuudestaan ja aikuisuudestaan, sekä kokemistaan hyvistä ja huonoista ajoista.

" Kun kuukaudet kuluivat, äiti havaitsi, että vaikka hän kuinka yritti kiinnittää huomioni, katselin aina jonnekin muualle. Todellisuudessa olin jossakin muualla; olin enkeleiden matkassa, kuuntelemassa heitä, katselemassa mitä he puuhastelivat ja leikkimässä heidän kanssaan. Olin heidän lumoissaan". 



Oma mielipide:
Tätä kirjaa lukiessa on pakko kysyä itseltään, mihin oikein uskoo. Jos on kuten minä (eli erittäin kriittinen ja epäileväinen kaikkea sellaista kohtaan, mitä ei voi järjellä todistaa tai silmillä nähdä), joutuu miettimään uudelleen, voisiko sittenkin maailmassa olla olemassa jotakin muutakin kuin silmin nähtäviä asioita.
Joihinkin tämä kirja voi valaa uskoa ja toivoa, mutta ehkäpä vain niihin, jotka todella uskovat enkeleihin ja Jumalaan. Ehkä olen vielä liian nuori tajuamaan kirjan hienoutta tai uskomaan sen todellisuutta, mutta minusta tätä on kehuttu osittain ihan turhaan. Kyllä, se laittaa ajattelemaan, mutta se herättää myös epäilyksiä ja jopa naurattaa tällaista "ei-niin-uskovaista" ihmistä. Ehkä kirja on totta, ehkä ei, en ala sitä kyseenalaistamaan. Lukukokemuksen perusteella annan kirjalle vain kaksi tähteä;
**