tiistai 31. tammikuuta 2012

Tammikuussa luetut:

Nyt voin sanoa olevani ihan tyytyväinen lukutahtiini, nimittäin viisi kirjaa tammikuussa! Hetkellinen lukumotivaation puutoskin tuli voitettua ja nyt voi hyvillä mielin valmistautua helmikuuhun. No, kirjoista 0/5 oli kotimaisia ja 3/5 naiskirjailijoiden kirjoittamia.

Et sinä kuole - Kathrin Schmidt
Kuoleman anatomia - Simon Beckett
Enkelioppi - Danielle Trussoni
Vettä elefanteille - Sara Gruen
Taikurin sisarenpoika - C.S Lewis

Sanotaan nyt vaikka näin, että helmikuussa jatkan Narnian tarinoilla ja toivon mukaan ehdin lukea myös jotakin muutakin (jota en paljasta/tiedä vielä itsekään etukäteen). Mutta näillä mennään :)

Taikurin sisarenpoika - C.S Lewis

Alkuperäisteos 1955 The magician's nephew.
Sivumäärä 113



Lyhyesti omin sanoin:

Luen kaikki Narnian tarinat samasta opuksesta, mutta esittelen ne kuitenkin yksitellen sitä mukaa kun näitä tarinoita luen. Taikurin sisarenpojassa Digory, nuori poika vielä, joutuu taikurienonsa koekaniiniksi ja hänet lähetetään naapurin Pollyn kanssa maailmasta toiseen. Uudessa maailmassa Digory uteliaisuuttaan ja tietämättömyyttään herättää pahan keisarinna Jadiksen ja vie tämän mukanaan omaan maailmaansa.. Lasten onnistuu palauttaa paha toiseen maailmaan, Narniaan, jonka hyvä leijona Aslan on juuri luonut. Tässä tarinassa siis luodaan Narnia ja kerrotaan, kuinka kaikki sai alkunsa.

" Minne? Jadis toisti ihmeissään. Teidän maailmaanne tietenkin.
Polly ja Digory katsoivat toisiinsa kauhuissaan. Polly oli ensi hetkestä saakka inhonnut kuningatarta, ja Digorykin kuultuaan nyt hänen tarinansa, oli kertakaikkiaan sitä mieltä, että oli nähnyt häntä tarpeekseen. Kuningatar ei totisesti ollut sellainen henkilö, jonka olisi tahtonut viedä kotiinsa. Ja vaikka he olisivat halunneetkin, niin eiväthän he tienneet, kuinka se olisi käynyt päinsä. He halusivat vain päästä itse kotiin, mutta Polly ei voinut saada sormustaan käsiinsä, eikä Digory tietenkään voinut lähteä ilman häntä. "



Mielipide:

Olen lukenut kaksi osaa Narnian tarinoista jo aiemmin, mutta oli nyt kiva saada lukea, kuinka koko Narnia sai alkunsa. Tämä ensimmäinen osa ei oikeastaan ollut kovin jännittävä tai erikoisen hyväkään, mutta tarinan kannalta ihan hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Digory ja Polly olivat ihan tavallisen oloisia lapsia/hahmoja, eikä enokaan ollut kovin erikoinen. Ainoat mielenkiintoiset hahmot olivat Jadis ja Aslan. Joista saan kohta lukea lisää Velhosta ja Leijonasta :) Mutta Taikurin veljenpojalle annan kolme tähteä:
***

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Vettä elefanteille - Sara Gruen

Englanninkielinen alkuperäisteos 2006 Water for elephants.
Sivumäärä 366



Lyhyesti:

93 vuotias Jacob Jankowski asuu vanhainkodissa, mutta vihaa omaa raihnaisuuttaan ja elämäänsä siellä. Eräänä päivänä alueelle saapuu sirkus, joka palauttaa Jacobin mieleen vanhat muistot.
Kun Jacob oli nuori eläinlääketieteenopiskelija, hänen vanhempansa kuolivat onnettomuudessa ja Jacob joutui sattuman kautta sirkukseen. Pikkuhiljaa hän alkaa kotiutua sirkukseen sen ankarasta hierarkiasta ja kamalasta pomosta huolimatta. Jacob myös rakastuu, naiseen joka on kuitenkin jo naimisissa äkkipikaisen Augustin kanssa.
Kolmikolle kuitenkin kehkeytyy vahva side, kun he yrittävät saada Rosie norsusta tähtiesiintyjää.

" En puhu noista ajoista paljoakaan. En ole ikinä puhunut. Tiedä häntä miksi - olin sentään sirkustöissä meilkein seitsemän vuotta, ja jollei siitä löydy jutunjuurta, niin ei sitten mistään. Tai tiedänhän minä syyn. En luottanut itseeni. Pelkäsin puhuvani sivu suuni. Tiedän miten tärkeää oli säilyttää salaisuus, ja sen minä säilytin - kunnes kuolema kävi ja sen jälkeenkin."

Mielipide:

Sainhan minä tämän luettua! Lukuinto meinasi puuttua, mutta nyt kun viikonloppuna vain sitkeästi tartuin kirjaan, se imaisikin minut ihan totaalisesti mukaansa.
Suht nopealukuinen kirja, mielenkiintoinen ja jännittävä. Henkilöt olivat oikein persoonallisia ja pidin Rosie norsusta hyvin paljon!
Toisaalta kuvittelin kirjan vielä hieman paremmaksi, mutta ihan hyvä se oli näinkin. Jotenkin tuntui, että kirjasta/sen kielestä puuttui se säteilevä glamour mitä sirkuksissa voisi kuvitella olevan.
Tavoitteenani on katsoa tämä myös elokuvana jossain vaiheessa.
Tähtiä annan kolme
***

lauantai 28. tammikuuta 2012

Enkelit ja demonit

Katsoin eilen illalla Enkelit ja demonit- elokuvan, joka siis on tehty Dan Brownin samannimisestä kirjasta. Da Vinci koodin olen myös lukenut ja katsonut ja molemmista tykkäsin.
Enkelit ja demonit oli selkeästi kirjana parempi. Elokuva eteni hurjan nopeasti (mikä tietenkin voi selittyä sillä, että leffasta olisi tullut superpitkä, jos siinä olisi ollut kaikki mikä kirjassakin), mikä hieman vähensi katselunautintoa. Eipä siinä, kaikki oleellinen tuli kyllä elokuvassa esille, mutta esimerkiksi ambigrammit ja paaviehdokkaiden murhat tuntuivat jotenkin sivuutetuilta/vähemmän tärkeiltä, niitä ei selitetty/näytetty kunnolla.
Näyttelijät olivat kyllä oikein hyviä ja elokuvakin katsottava, mutta ei samaa luokkaa kuin esimerkiksi Da Vinci koodi tai kirja.
Kirjasta nimittäin pidin hyvin paljon (olen lukenut sen ehkä pari vuotta sitten?), se oli jännittävä.



Ja lopuksi vielä vähän lukupäivittelyä ja selittelyä.. Luettavana minulla on tällä hetkellä Sara Gruenin Vettä Elefanteille, mutta! minä en vain jotenkin saa sitä luettua. Lukufiilis on hävinnyt jonnekin ihan totaalisesti.. En halua lukea siksi, että olisi pakko. Vaan ihan siksi, että lukeminen on mahtavaa. Vettä elefanteille on alkanut ihan hyvin ja aion kyllä lukea sen loppuun, kunhan lukufiilis tulee takaisin.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Enkelioppi - Danielle Trussoni

Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Angelology.
Sivumäärä 500.



Lyhyesti:

Nuori sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä asti. Eräänä päivänä luostariin saapuu nuori mies nimeltään Verlaine, joka haluaa tutkia vanhoja kirjeita, joiden uskoo olevan luostarin arkistoissa. Evangelinelle alkaa paljastua yllättäviä asioita, jotka luostarin muurit ovat kätkeneet sisäänsä.
Iäkäs nunna Celestine kertoo Evangelinelle enkeliopista, omista opinnoistaan, seikkailuistaan ja Gabriellasta, lahjakkaasta oppilaasta ja Evangelinen isoäidistä.
Enkelitutkijat tietävät, että ihmisten joukossa elelee langenneiden enkelten jälkeläisiä, nefileitä, jotka ovat hyvin vetovoimaisia, mutta julmia ja tunteettomia. He haluavat valtaa ja havittelevat aarretta, joka on enkelitutkijoiden hallussa.
Evangeline joutuu mukaan sotaan, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus!

" Eiliseen päivään saakka Evangeline oli uskonut kaiken, mitä hänelle oli kerrottu hänen menneisyydestään. Hän oli luottanut siihen, että hänen isänsä tarinat ja sisarten kertomuksen olivat totta. Mutta Gabriellan kirje oli murkannut hänen uskonsa oman elämänsä tarinaan. Nyt hän ei luiottanut enää mihinkään. "

Mielipide:

Oikein hyvä! Olen etsinyt tätä kirjaa kirjastoista siitä lähtien kun se suomennettiin, mutta se on aina ollut lainassa. Nyt sain sen sitten joululahjaksi tänä vuonna ja nyt sen luin. Enkä kyllä pettynyt! Hyvää kannattaa aina odottaa.
No okei, loppuun olin hieman pettynyt. En osannut odottaa tällaista (Evangelinen alkuperän arvasin, mutta en sitä, mitä hänestä tulee). Ja toiseksi minua hieman tympi Evangelinen ja Verlainen "suhde".
Mutta kaikki enkeleihin ja enkelioppiin liittyvä oli aivan todella mielenkiintoista ja hahmot olivat loistavia. Todella hyvä! Tähtiä annan neljä:
****

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kuoleman anatomia - Simon Beckett

Englanninkielinen alkuperäisteos 2006 The chemistry of death.
Sivumäärä 432



Lyhyesti:

Kolme vuotta sitten tohtori David Hunter muutti Lontoosta pieneen maalaiskylään Manhamiin. Hän halusi jättää taakseen entisen elämänsä ja surunsa. Hän toimii yleislääkärinä, vaikka hän on oikeuslääketieteen huippuasiantuntija, oikeusantropologi.
Kun metsästä löytyy ruumis, rikostutkintaa johtava komisario painostaa Davidia käyttämään osaamistaan hyväksi ja auttamaan rikoksen ratkaisussa. David yrittää pysyä kaukana tutkimuksista, mutta kun toinen nainen katoaa ja syyttävä sormi osoittaa myös Davidia, hän päättää auttaa.

"Rikostekniseltä kannalta kärpäset eivät ole vain välttämätön paha, vaan täysin korvaamattomia apulaisia. Minä vihaan niitä. En siksi, että pitäisin niitä inhottavina tai ärsyttävinä, vaikka en olekaan yhtään sen immuunimpi sellaisille tuntemuksille kuin kukaan muukaan. Enkä edes siksi, että ne muistuttavat fyysisen elämän saavuttaneen ääripisteensä. Vihaan niiden ääntä."

Mielipide:

Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi lukenut rikosromaaneja. Ja pitkästä  aika tämä oli hyvä kirja! Jos tämän kaltaisia kirjoja lukee paljon, ne alkavat liikaa muistuttaa toisiaan, onhan niissä perusjuoni usein se sama. Mutta jos näitä lukee harvemmin, ne ovat jännittäviä, koukuttavia ja joskus jopa vähän pelottavia. Kuoleman anatomia oli tosiaankin jännittävä, ja minua kiinnostaa aina, jos kirjoihin on laitettu paljon faktaa rikosten/murhien selvittelystä. Ja tässä sitä oli ainakin jonkin verran. Pienet totuudenmukaiset yksityiskohdat lisäävät aina mielenkiintoa.
Juoni oli hyvä myös Davidin henkilökohtaisen elämän kannalta, ei pelkästään murhien ohelta. Ja kaikenlisäksi yllättävä loppu oli loistava. Tähtiä annan neljä:
****

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Et sinä kuole - Kathrin Schmidt

Saksankielinen alkuteos 2009 Du stirbst nicht
Sivumäärä 345



Lyhyesti:

Kirjailija Helen Wesendahl herää sairaalassa, eikä hänellä ole mitänä muistikuvaa tapahtumista. Hänelle selviää, että hänellä on ollut aivoverenvuoto, jonka seurauksena toinen puoli hänen kehostaan on halvaantunut, eivätkä sanat tahdo tulla ulos suusta.
Helene joutuu kokoamaan muistikuviaan uudelleen kasaan, ja pikkuhiljaa hänelle alkaa selvitä, miksei mikään liikahda hänen sisällään, kun aviomies Matthes tulee käymään..

"Paikalle ilmestyy vaaleatukkainen nainen, se häärää jonkin laitteen kimpussa hänen vieressään. Hän yrittää kääntää päätään edes vähäsen. Nainen katsoo häntä vihaisesti, mutta hän onnistuu näkemään joukon päällekäin pinottuja kuvaruutuja. Vaalealla naisella on kädessään pussi, jossa on mudanväristä velliä. Nainen ripustaa vellin koukkuun ja kiinnittää siihen letkun. Sanoo lounasaika ja nauraa."


Mielipide:

Aiheena hyvin mielenkiintoinen, mutta minusta jotenkin tylsää luettavaa. Pakko myöntää, että loppuvaiheessa hypin jo rivien yli, kun en jaksanut lukea kaikkia Helenen muistelmia. Ja minä hypin rivien yli tuskin koskaan! Pidän enemmän kirjoista, joissa on tapahtumia muuallakin kuin päähenkilön pään sisässä.
Myös odotukseni tätä kirjaa kohtaan saattoivat huonontaa sitä. Kuvittelin kirjan vähän toisenlaiseksi ja mukaansatempaavammaksi. Tähtiä annan vain kaksi:
**