Lyhyesti omin sanoin:
Maameren tarinoiden kolmas osa:
Maamerellä ei ole kaikki hyvin; joku tai jokin on alkanut viemään velhoilta heidän taikavoimiaan, lohikäärmeiltä kyvyn puhua ja laulajilta unohtuvat laulujen sanat. Arkkimaagiksi ylennyt Varpushaukka lähtee etsimään pahan aikaansaajaa yhdessä nuoren prinssi Arrenin kanssa. He joutuvat matkaamaan hyvin, hyvin kauas, aina maailman reunalle asti - ja jopa pidemmällekin. Ja he kohtaavat vihollisen, jonka mahtia jopa lohikäärmeetkin kavahtavat.
Mielipide:
Jouduin lukemaan tämän kirjan hieman kiireellä, koska kirjaston laina-aika alkoi lähestyä loppuaan ja päätin ehtiä lukea tämän uusimatta lainaani.
Oli mukava lukea jatkoa Maameren tarinoille. Pidin sarjan kakkososasta (Atuanin holvihaudat) hyvin paljon, mutta tämä oli aikalailla erilainen kuin edellinen. Tässä kirjassa liikuttiin paljon paikasta toiseen ja mukana oli aika paljon pohdintaa - mikä välillä meinasi tylsistyttää, välillä taas se aiheutti paljon ajattelemisen aihetta :)
Luulen, että missasin aika paljon tämän kirjan hienoudesta kiireissäni; jos olisin käyttänyt enemmän aikaa ja vaivaa, olisi tarina ehkä auennut minulle paremmin. Koska en ihan saanut jutun juonesta kiinni, annan kirjalle vain kolme tähteä:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti