sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Räjähdysherkkää - Tess Gerritsen

Alkuperäisteos 1996 The keeper of the bride
Sivuja 316



Lyhyesti:

Nina Cormier hylätään alttarille ja hän luulee, etteivät asiat voisi olla enää huonommin.. Mutta sitten kirkossa räjähtää pommi ja poliisit uskovat hänen olleen kohde. Nina on aino linkki pommimieheen ja etsivä Sam Navarro yrittää pitää hänet turvassa hinnalla millä hyvänsä ratkaistakseen pommimiehen henkilöllisyyden. Eikä se ole ainoa syy pitää Nina turvassa...

"Ei minusta ole hänelle mitään hyötyä, Sam ajatteli. Eikä hän pystyisi sekä jäljittämään pommittajaa että huolehtimaan Ninan turvallisuudesta. Siihen hänellä ei ollut riittävästi voimia eikä tervettä harkintakykyäkään. Niinpä hän ei ollut ainoastaan hyödytön, hän saattoi naisen jopa hengenvaaraan. Juuri sitä hän oli pelännytkin."

Mielipide:

En tiennyt, että Tess Gerritsen on kirjoittanut myös Harlequin-romaaneja. Törmäsin tähän sattumalta kaupassa ja tartuin siihen miettimättä kahdesti; Gerritsen on yksi suosikkikirjailijoistani. Valitettavasti täytyy todeta, että tämä ei todellakaan ollut sitä Gerritseniä, mistä pidän. Mutta oikeastaan voin sysätä syyn genrelle; en yleensäkään pidä harlequineista. Eräs ystäväni pystyy ahmimaan tämänkaltaisia romaaneja vaikka kuinka paljon, mutta minuun nämä eivät uppoa.
Pidin rikososasta. Pommimies ja siihen liittyvä juoni oli hyvä.. Mutta voi hyvänen aika sitä ihmissuhdekriisien määrää! "Rakastaa, ei rakasta, rakastan, mutten voi vai voinko, rakastaako vaiko tekeekö vain työtään..." Olisi tehnyt mieli ravistella kirjan hahmoja ja... Hah, en ole romantikko, enkä ymmärrä romantiikkaa. Ainakaan tämäntapaista.
Mutta, kirja oli nopealukuinen, helppo ja kepeä. Kaksi tähteä:
**

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Sokaistu - Karin Slaughter

Alkuperäisteos 2001 Blindsighted
Sivumäärä 359



Lyhyesti:

Lastenlääkäri ja patologi Sara Linton löytää pikkukaupunkinsa lounasravintolan vessasta naisen, jota on vakavasti haavoitettu. Sara yrittää pelastaa hänet, mutta kahden viillon muodostama risti on kuolettava.
Toinen uhri on nuori nainen, jonka Sara löytää autonsa päältä. Tytön kädet ja jalat on lävistetty, kuin ristiinnaulotulla Jeesuksella.
Muitakin uhreja on tulossa, kun murhaaja on vapaana. Tämä sokaisee uhrinsa huumaavalla belladonna-kasvilla ja käyttää raamatunlauseita rikoksissaan. Poliisipäällikkö, Jeffrey, yrittää parhaansa mukaan saada kiinni murhaajan, jonka teot jollain tapaa liittyvät aina Saraan...

"Naisen molemmat kädet oli puhkaistu. Sara vilkaisi naisen jalkoja, joihin oli puhkaistu samanlaiset reiät. Hän kumartui tutkimaan haavoja. Veri hyytyi nopeasti. Ruostehiukkaset värjäsivät kuivuneen mustan veren. Hän katsoi naisen kynnenalusia ja löysi niistä puusälettä. Miksi kukaan vaivautuisi kuuraamaan uhrinsa kloriitilla poistaakseen johtolangat, mutta jätti silti puusälöä kynsiensä alle. Siinä ei ollut järkeä. Ja miksi nainen oli jätetty parkkipaikalle hänen autonsa konepellille?"

Mielipide:

Pidin kirjasta. Tämä erosi hieman monista muista lukemistani dekkareista. Kirjan henkilöt olivat usein vihaisia. Uhrien löytyessä he olivat vihaisia, jotain muuta sattuessa he olivat vihaisia. Useissa muissa dekkareissa henkilöt tuntevat muuta tai ovat niin tyynen asiallisia, että tunteilla ei ole väliä. Sen lisäksi tässä kirjassa tuotiin esille Saran epävarmuutta esim. ensiaputilanteissa. Vaikka hän on lääkäri, hän epäröi. Se teki hahmoista inhimillisiä ja helpommin samaistuttavia.
Kirja ei ollut täynnä faktatietoutta, vaan hyvinkin maallikkon ymmärrettävissä. Juoni ei ollut liian kimurantti.
Tähtiä neljä:
****

torstai 14. helmikuuta 2013

Krokotiilin keltaiset silmät - Katherine Pancol

Alkuperäisteos 2006 Les yeux jaunes des crocodiles
Sivumäärä 699



Lyhyesti:

Hmm, miten tiivistäisin juonen tähän lyhyesti? Kirjan takakannen teksti kertoo oikeastaan kaiken olennaisen kirjasta, joten kopioin sen tähän:
"Krokotiilin keltaiset silmät sijoittuu Pariisiin, mutta kirjassa on silti myös krokotiileja. Se on tarina ihmisistä, naisista ja miehistä. Siitä mitä olemme, mitä haluaisimme olla ja millaisiksi saatamme jonain päivänä tulla. Se on tarina valheesta. Mutta se on myös tarina ystävyydestä, rakkaudesta, toiveista, pettämisestä, rahasta ja unelmista. Se on tarina täynnä naurua ja kyyneleitä. Se on aivan yksinkertainen tarina elämästä."

Mielipide:

Aloitin kirjan lukemisen innoissani, sillä olin lukenut siitä paljon hyvää. Petyin, en jotenkin päässyt sisään tarinaan ja tapahtumiin. Mielessäni kummitteli ajatus kirjan jättämisestä kesken... Sinnittelin ja luin kirjan loppuun asti... ja se kannatti! En osaa sanoa, mikä tarinassa vastusti, mutta kun luin vain eteenpäin, kirja olikin oikein hyvä.
Henkilöihin oli hieman vaikea samaistua, esimerkiksi Iris perheineen eli hyvin rikkaasti, kun taas Josephine hyvinkin köyhästi. Hortensea en tajunnut aluksi ollenkaan, mutta lopussa jopa ehkä pidin hänestä hieman..
Koska en keksi kirjasta vikoja, sanotaan vaikka niin, että vika oli minussa ja lämpenin liian hitaasti tälle teokselle. Silti olen iloinen, että luin sen loppuun.
Tähtiä kolme:
***