Sivuja 456
Lyhyesti:
Lucy Jarret asuu Japanissa poikaystävänsä Yoshin kanssa. Hän on työttömänä ja kun hän kuulee äitinsä joutuneen onnettomuuteen, hän päättää lähteä kotiseuduilleen Unien järvelle. Kotona ikävät muistot menneisyydestä ja isän kuolemasta palaavat Lucyn mieleen ja eräänä unettomana yönä hän löytää vanhoja papereita, joista alkaa paljastua asioita suvun historiasta.
Kotiseuduillaan Lucy tapaa myös Keeganin, nuoruuden rakkautensa ja Lucy joutuu painimaan myös omien vahvojen tunteidensa ja valintojensa kanssa.
"Porrastasanteella riippuva valtava lasimaalaus sökenöi kultaa ja vihreää, purppuraa ja sinooperia, vaaleansinistä ja tummaa meripihkaa. Se kuvasi puutarhassa siniharmaalla kivipolulla kävelevää naista, jolla oli sylissään kimppu pitkävartisia,monivärisiö kukkia. Hänen hiuksensa olivat hajallaan ja valuivat olkapäille tummana putouksena. Hänen yksinkertainen pukunsa oli kullanvihertävä ja ulottui varpaisiin asti ja oli vyötetty tiukasti tummemmalla vihreällä. Nainen oli paljain jaloin, katse oli luotu kukkiin ja hänen kasvonsa ja käsivartensa oli tehty pehmeänvalkoisesta lasista, joka sai hänet hohtamaan samalla tavalla kuin kukat äitini vanhassa kuupuutarhassa."
Mielipide:
Todella kauniisti kirjoitettu kirja. Tässä näkee, kuinka jo pelkkä kieli saa tarinan eloon, mielenkiinnon heräämään ja lukemisesta tulee nautinto. Tarina oli yksinkertaisuudessaan hyvä, turhia tai yliampuvia kohtauksia ei ollut. Olen viime aikoina lukenut paljon teoksia, joiden juonipaljastukset ovat henkeäsalpaavia tai hyvinkin dramaattisia, mutta tässä sellaista ei tarvittu. Tunnelma oli aivan upea, eikä juonessakaan ollut vikaa. Hahmoista pidin myös.
Tähtiä annan neljä:
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti