Sivumäärä 443
Lyhyesti:
Parla- saaren rantaan ajautuu mies, joka on menettänyt muistinsa. Kaiken lisäksi mies muistuttaa erästä toista, jonka meri kauan sitten vei.
Saarella liikkuu tarina Kalamiehestä, joka voi yhden kuunkierron ajaksi ottaa ihmishahmon ja tuoda toivoa ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Ihmiset haluaisivat uskoa tarinaan, mutta he ovat myös epäluuloisia; juoniiko mies sittenkin jotain?
"Ne voivat myös rakastua. Kerrotaan hylkeistä,jotka rakastavat jotakuta ihmistä niin paljon ja niin syvästi, että toivovat hänen liittyvän joukkoonsa. Ne odottavat rannan tuntumassa. Ne nuuhkivat suolaista ilmaa ja kutsuvat. Sillä on lohduttauduttu menneinä aikoina; ei hän ole hukkunut. Hänen sielunsa asuu nyt hylkeiden luona... Missä häntä rakastetaan, missä hänestä pidetään huolta. Missä täplikkäät olennot sukeltelevat valonsäteiden läpi."
Mielipide:
Fletcher hurmasi minut kyllä taas ihan täysin kauniilla kielellään. Satumaisen kauniin ilmapiirin ja tarinan luominen ei voi olla helppoa. Minua onnisti, kun sain lukumaratonini aikana lukea monta oikeasti hyvää kirjaa.
Minusta tarinassa oli jotenkin vanhanaikainen tunnelma; eristäytynyt saari kaikkine asukkaineen.. Minusta oli hassua, kun välillä tarinassa oli mukana internetyhteydet ym. Ne eivät vain sopineet tarinaan, vaan pomppasivat silmille :D
Kuten Fletcher tarinan alussa kirjoittaakin, nimet eivät ole merkityksellisiä, vaan ihmiset, henkilöt. Kirjassa henkilöitä on paljon, mutta heillä kaikilla on merkitystä ja he ovat tarinan kannalta tärkeitä. Joskus on vaikea pysyä hahmoissa mukana, jos heitä on paljon, mutta tässä jokainen oli niin persoonallinen, että heidät erotti ja muisti helposti.
Todella hyvä ja kaunis kirja, viisi tähteä:
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti